|
Naiset Koraanissa
kirjoittanut Dallas M. Roark
Naisten elämää muslimimaissa ei voida ymmärtää miettimättä ensin Koraania ja sitten haditheja (perimätietoa) ja lakeja, joihin Koraani on vaikuttanut.
Koraanissa käsitellään paljon miehiä ja naisia. Useammassa kohdassa julistetaan, että Jumala loi miehen ja naisen. Vaikka tämä julistus aluksi vihjaakin tasa-arvoa sukupuolten välillä, lähempi tarkastelu osoittaa, ettei nainen ole tasa-arvoinen missään merkittävässä mielessä. Mies ja nainen ovat tasa-arvoisia uskossaan, mutta tämä usko ei tuo tasa-arvoisuutta tosielämässä. Suura 4:124 toteaa: ”Mutta ne, jotka tekevät hyviä töitä, olkootpa miehiä tai naisia, ja jotka ovat uskovaisia, nämä astuvat Paratiisiin eivätkä kärsi hitustakaan vääryyttä.” Sama ajatus ilmaistaan suurassa 16:97, vaikkakin painotus on hieman erilainen: ”Ken tahansa tekee hyvää, olkoon hän mies tai nainen, kun hän samalla on uskovainen, hänen Me totisesti annamme viettää onnellista elämää, ja sellaisille Me maksamme palkan parhaasta, mitä ovat tehneet.” Sama ajatus toistuu jälleen suurassa 40:40. Lisäksi suurassa 53:45 julistetaan Jumalan luoneen miehen ja naisen. (Katso myös suura 92:3 ja suura 75:39, joissa todetaan sama asia.)
On kuitenkin suuri joukko kohtia, joissa annetaan ymmärtää, että naisen asema poikkeaa äsken mainitusta tasa-arvosta. Maanpäällinen vaimo on paratiisissakin vaimo sillä erotuksella, että hän on puhdas (suura 2:25). Tämä ”puhtaus” viittaa siihen, että naisella ei paratiisissa ole enää kuukautiskiertoa, mikä lienee pieni hyvä uutinen naisille. Luonnollisesti maanpäällisessä elämässä kuukautiskierto lakkaa keski-iän paikkeilla, mutta paratiisin vaimojen uskotaan olevan aina saman ikäisiä kuin miehensäkin. Perimätiedon mukaan vaimot ja heidän miehensä olisivat ikuisesti noin 30 tai 33 vuoden ikäisiä. On siis järkeenkäypää ilmoittaa naisen olevan tässä merkityksessä puhdas 30- tai 33-vuotiaana. Onhan se uhkaava ikä niille maanpäällisille naisille, jotka eivät halua tulla raskaaksi. (Em. ajatus toistuu myös kohdissa 3:14 ja 4:57.)
Vaikka naiset saattavat hyvinkin pitää tätä kuukautisten lakkaamista hyvänä uutisena, muu konteksti Koraanissa, jota käsitellään tarkemmin myöhemmin tässä artikkelissa, osoittaa kuitenkin, että tämä lienee tarkoitettu hyväksi uutiseksi lähinnä miesväelle. Nainen, jolla ei koskaan ole kuukautisvuotoa, voi aina harrastaa seksiä, toisin sanoen nainen menettää ainoan pätevän syyn kieltäytyä yhdynnästä hänen miehensä sitä vaatiessa. Oikeastaan ei ole edes varmaa, ovatko nämä tosiuskoville luvatut puhtaat kumppanit, joista puhutaan kohdissa 2:25, 3:14 ja 4:57, heidän maanpäällisiä puolisoitaan (”puhdistetussa muodossa”). Näissä kohdissa saatetaan myös viitata ns. tummasilmäisiin kaunottariin (eng. ’houris’), jotka on luvattu paratiisiin astuvalle muslimimiehelle. (Lisää aiheesta englanninkielisessä artikkelissa Did Allah forget the wives?)
Koraanissa nimittäin puhutaan paratiisista toiseenkin sävyyn, miehen näkökulmasta. Nainen ei ole paratiisissa itsenäisenä ja oman uskonsa tähden, vaan paratiisi on miehen maailma, jossa mies saa syödä ja juoda ilman ruuansulatusongelmia. ”He saavat levätä riveihin asetetuilla istuimilla, ja Minä yhdistän heidät puhtaisiin, tummasilmäisiin neitoihin.” (52:20) Samanlainen kuvaus on myös suurassa 37:48 sekä 38:52, jossa tosin lisätään maininta siitä, että neitsyet ovat samanikäisiä miesten kanssa. Miehet siis lepäilevät, heille tarjoillaan kaikenlaisia hedelmiä ja heidän ympärillään on neitoja, jotka ”siveästi hillitsevät katseensa”. Eräs englanninkielinen Koraanin käännös (George Salesin käännös) tarkentaa edellä mainittua kohtaa toteamalla, että neidot välttävät katsomasta ketään muuta kuin puolisoitaan (s. 447).
Sama asia hieman eri painotuksella löytyy myös suurasta 44:51: ”Totisesti ne, jotka karttavat pahaa, ovat turvallisessa paikassa, puutarhoissa ja lähteiden partaalla, puettuina silkkiin ja samettiin, ja katsoen toisiaan kasvoista kasvoihin. Niin on oleva, ja Me yhdistämme heidät puhtaaseen, ihanaan kumppaniin. Siellä turvassa on heille tarjolla kaikenlaisia hedelmiä.” Myös suurassa 55:50 kuvataan paratiisi hedelmineen, mattoineen, joilla miehet voivat levätä, sekä neitoineen, jotka ovat ujokatseisia, ”joita ennen ei ihminen eikä dzinni ole koskettanut” ja jotka ovat ”rubiinien ja helmien kaltaisia”. Hieman myöhemmin suurassa 55 kuvataan jälleen neitoja, jotka ovat ”hyveellisiä kaunottaria… tummasilmäisiä, telttoihin suljettuja… Heihin ei ole ihminen eikä dzinni koskenut ennen teitä”.
Suura 56:10–25 kuvailee paratiisia samalla tavoin. ”Siellä he saavat levätä kultakuteisilla istuimilla toinen toistaan vastapäätä, ikuisesti nuoret pojat palvelevat heitä, pikarit, haarikat ja maljat täynnä puhdasta juomaa, josta he eivät saa päänkipua eivätkä päihdy, tarjoten hedelmiä, jotka ovat heille mieluisia, ja linnunlihaa, aivan heidän toivonsa mukaan. Siellä on kaunosilmäisiä sulottaria, jotka ovat kuin kätketyt helmet, palkaksi siitä, mitä he ovat tehneet.” Myöhemmin suurassa alleviivataan sitä, että Jumala on luonut nämä täydelliset naiset, jotka pysyvät ikuisesti neitseinä ja ”hellinä ja samanikäisinä, niitä varten, jotka ovat oikealla puolella”. Suura 78:32–33 vahvistaa jälleen jumalaapelkäävän palkkion: ”heidän ovat hedelmä- ja viinitarhat, nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä, ja puhdasta viiniä täydet pikarit”.
Ei-muslimille näiden toteamusten lukeminen herättää useampia kysymyksiä.
Ensinnäkin, mikä on oikeauskoisten naisten palkkio? Heille luvataan paratiisi, mutta parhaimmankin tulkinnan mukaan heidät unohdetaan täysin palkkionjaossa. Toisekseen, näyttää siltä, että miehet palkitaan tummasilmäisillä samanikäisillä neitseillä, ja koska Koraani ei asiaa tarkemmin selitä, näyttäisivät naiset häviävän tässä järjestelyssä. Toisaalta joissakin kohdissa Koraania vaikuttaa siltä, että naiset toivotetaan tervetulleiksi paratiisiin yhtä hyvin kuin miehetkin, mutta toisaalta heidät ilmeisesti korvataan tummasilmäisillä kaunottarilla. Kolmanneksi, olipa edellisen kysymyksen vastaus mikä tahansa, on paratiisi selvästi ennen kaikkea palkinto miehille eikä naisille.
Nämä ovat siis ongelmia, jotka liittyvät naisten asemaan paratiisissa. Täällä maanpäällä tilanne on erilainen, muttei kovin paljon parempi monessakaan suhteessa. Miesten vaimoja verrataan puutarhaan tai heidän viljelysmaahansa, kuten suurassa 2:223, jossa vaimoa verrataan vainioon: ”käykää vainiollanne mielenne mukaan”. Tämä on siis Koraanin yleinen suhtautuminen aviomiehen seksuaalisuuteen, mutta jotain rajoituksia kuitenkin esitetään. Kun mies tekee pyhiinvaellusmatkaa Mekkaan, on häneltä kielletty ”yhteys naiseen, laittomuus ja riita pyhiinvaelluksen aikana” (suura 2:197). Myös naisen kuukautisvuodon aikana miehen ja vaimon tulee pidättäytyä seksistä, kunnes vaimo on ”puhdistunut” (suura 2:222).
Tuomion päivä on lähtökohta sekä miehen että naisen puhtaudelle: ”ei kukaan, totisesti, saata säästyä kuritukselta, joka on heidän Herraltansa tuleva, -- lukuun ottamatta niitä, jotka hillitsevät halujaan paitsi vaimojensa ja orjattariensa suhteen, koska heissä silloin ei ole moittimista.” (suura 70:28–30) Englanninkielisessä (Arberryn) Koraanin käännöksessä ”halujen hillitseminen” on käännetty ”tiettyjen ruumiinosien (ts. sukupuolielinten) peittämiseksi muilta kuin vaimoltaan ja orjattariltaan”.
Monissa muslimikulttuureissa naiset peittävät itsensä lähes kokonaan vaatteilla. Perustelut tähän löytyvät Koraanista. Suurassa 33:59 julistetaan: ”Profeetta, sano vaimoillesi ja tyttärillesi ja uskovaisille naisille, että heidän tulee hunnuttaa kasvonsa; näin on sopivinta, jotta heidät kunniallisiksi naisiksi huomataan, niin ettei heitä tunkeilevasti lähestytä.” Suurassa 24:30 annetaan vielä tarkempia ohjeita naisten verhoutumiselle. Koraani sanoo: ”Sano myös uskovaisille vaimoille, että luovat silmänsä maahan ja hillitsevät halujaan eivätkä näyttele sulouttaan tavallisuudesta poiketen ja että huntu verhoaa heidän povensakin. Älkööt he näyttäkö sulouttaan muille kuin miehilleen tai isilleen tai apeilleen tai pojalleen tai poikapuolilleen tai veljilleen tai veljiensä pojille tai sisariensa pojille tai palvelusnaisilleen tai orjattarilleen tai sellaisille palvelijoille, joilla ei ole vetoa naisiin, tai poikasille, jotka eivät ole tietoisia naisten salaisuuksista. Älkööt he siten astuko kulkiessaan, että heidän kätketyt sulonsa havaittaisiin.”
Toisaalla Koraanissa naisten alisteinen asema vahvistuu. Suurassa 2:228 todetaan: ”Naisilla on sama oikeus miehiin nähden kuin miehillä heihin, kuten on kohtuullista; kuitenkin ovat miehet naisiin verrattuina korkeammassa asemassa.” Englanninkielinen Salen käännös on tarkempi tässä kohdin. Siinä todetaan, että ”naisten tulisi myös käyttäytyä miehiään kohtaan samoin kuin miesten tulisi käyttäytyä heitä kohtaan, sen mukaan mikä on oikeudenmukaista; mutta miehillä tulisi olla ylempi asema heihin nähden” (s. 32). Miesten ylemmän aseman ilmenemismuodoista kerrotaan esim. suurassa 4:34: ”Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä. Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut. Mitä niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa (eng. käännöksen mukaan ’lyökää’) heitä, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan.” Edelleen Koraani ilmoittaa, että Jumala ”on teistä itsestänne luonut teille puolisot, jotta löytäisitte heistä tyydytyksen” (suura 30:21).
Naisen alempi asema Koraanissa näkyy myös tavallista elämää koskevissa ohjeissa. Naisilla on ilmeisesti taipumus olla epäluotettavia todistajia. Kun tehdään sopimusta jostain asiasta, tulisi pyytää ”kaksi mieleistänne miestä todistajiksi. Jollei satu olemaan kahta miestä, todistakoon mies ja kaksi naista niiden joukosta, jotka hyväksytte todistajiksi, jotta jos yhden (naisen) muisti pettäisi, toinen kuitenkin muistaisi oikein” (suura 2:282).
Koraanissa on monia muitakin huomautuksia naisista, useat niistä satunnaisia. Naisten suuran englanninkielisissä käännöksissä näyttäisi siltä, että jumalanpelosta ja naisten kunnioittamisesta puhutaan samassa lauseessa. Salen käännöksessä sanotaan ”pelätkää Jumalaa ja kunnioittakaa naisia”. Sale kuitenkin huomauttaa, että sana ”naiset” on sananmukaisesti ”kohdut”. Arberryn käännös toteaakin ”pelätkää (kunnioittakaa) Jumalaa -- ja kohtuja”. (4:1) Suomenkielisessä Koraanin käännöksessä ei puhuta naisista lainkaan: ”pitäkää kunniassa Jumalaa -- myöskin kunnioittakaa verisiteitä (niitä kohtuja, jotka ovat kantaneet teidät)”.
Pian tämän kohdan jälkeen tulee ohjeita liittyen orpoihin, lähinnä naispuolisiin orpoihin. ”Jos pelkäätte, ettette voi menetellä oikeudenmukaisesti orpoja kohtaan, naikaa silloin ne naispuoliset (orpojen joukosta), joista pidätte, kaksi, kolme tai neljä” (suura 4:3). Miehen tuli varmistaa, että orvot ovat myötäjäistensä arvoisia. Jos ei ollut varaa vapaaseen vaimoon, hän sai ottaa myös orjia seksuaalisiin tarkoituksiin (Sale, s. 71).
Koraani hyväksyy vanhan pakanallisen käytännön naisen perintöoikeudesta: naisella ei ole mitään osaa miehensä tai isänsä tiloista. Suurassa 4:11 todetaan, että miespuolinen jälkeläinen saa periä vanhempiensa omaisuudesta kaksi kertaa niin paljon kuin naispuolinen.
Jos naiset tekevät huorin ja heitä vastaan löytyy neljä todistajaa, tulee heidät pitää sisällä talossaan, ”kunnes kuolema heidät korjaa tai Jumala osoittaa heitä varten jonkun muun mahdollisuuden” (suura 4:15). Suurassa 24:2 on tarkemmat ohjeet rangaistukseen. Molemmille haureuden harjoittamisen osapuolille tulee antaa 100 ruoskaniskua, eikä myötätunnon saa vaikuttaa rangaistuksen täytäntöön. Tällä synnillä oli seurauksensa myös siihen, kenen kanssa sai mennä naimisiin. Huorin tehnyt mies sai naida haureellisen naisen tai pakanan, huorin tehnyt nainen haureellisen miehen tai pakanan. Kumpikaan ei saanut mennä tosiuskovan kanssa naimisiin (suura 24:3).
Koraanissa sanotaan, että miehen tulee puhdistaa itsensä ennen rukousta. Yhdeksi saastuttavaksi tekijäksi mainitaan nainen (suura 5:6). On merkillepantavaa, että mies ei ilmeisesti ole samanlainen saastumisen lähde naiselle. Koska siitä ei ole mitään mainintaa, vaikka nainen kyllä mainitaan miehen saastumisen aiheuttajaksi, on nainen ilmeisestikin luonnostaan saastaisempi kuin mies.
Vaikka mies ja nainen eivät ole tasa-arvoisia monessakaan suhteessa, kohdellaan heitä rikoksentekijöinä kuitenkin yhtäläisesti. Suurassa 5:38 sanotaan: ”Varkailta taasen, olkootpa mies- tai naispuolisia, leikatkaa kädet. Se on palkka heidän omista teoistaan ja muita varoittava kuritus Jumalalta.”
Koraanin mukaan nainen on luonnollinen objekti seksille. Kolmessa eri kohdassa, joissa kerrotaan Vanhan testamentin Lootin tarina, todetaan suuren siveettömyyden tapahtuneen: ”Totisesti ryhdytte himossanne miehiin mieluummin kuin naisiin” (suurat 7:81, 27:55 ja 29:29).
Jos himoitsee jotain muuta kuin omia vaimojaan tai orjattariaan, tekee syntiä. Miesten tulee hillitä ”himojensa jäsenet, paitsi vaimojensa ja orjattariensa parissa’” (suura 23:5).
Aiemmin mainittiin jo, että kun jotakuta syytetään aviorikoksesta, tarvitaan neljää todistajaa. Jos joku syyttää toista aviorikoksesta ilman näitä neljää todistajaa, ei häntä tule uskoa, vaan häntä tulee rangaista 80 raipaniskulla (suura 24:4). Tämä Koraanin paikka oli tärkeä Muhammedin oman elämän kannalta. Eräällä matkalla Muhammed otti mukaansa vaimonsa Aishan. Kun he olivat palaamassa Medinaan, sotajoukko matkasi yöllä ja Aisha nousi kamelin selästä tarpeilleen. Tullessaan takaisin hän huomasi pudottaneensa kaulakorun ja palasi etsimään sitä. Hänen palvelijansa luuli, että hän oli kamelin selässä olevassa verhotussa osassa, ja jatkoi matkaa. Aisha huomasi jääneensä joukon jälkeen, mutta ajatteli, että häntä tultaisiin pian etsimään, ja nukahti. Aikaisin aamulla Safwan Ebn al Moattel, joka oli jäänyt joukon jälkeen levätäkseen, löysi Aishan, laittoi tämän kamelinsa selkään, ja he lähtivät sotajoukon perään. He saavuttivat joukon keskipäivällä. Aishan maine saatettiin kyseenalaiseksi, eikä Muhammed tiennyt, mitä ajatella. Aishan viholliset levittivät ilkeämielisiä juoruja, jotka kuitenkin edellä mainittu suura lopetti lyhyeen.
Toinen Muhammedin aikaansaama parannus oli se, että hän kielsi miehiä käyttämästä orjatyttöjään prostituutioon ja keräämästä itse rahoja. Suurassa 24:33 todetaan: ” Älkää pakottako orjatyttöjänne tämän maailman voitonhimon houkuttelemana haureuteen, jos he haluavat viettää siveätä elämää.” Voitaisiin kuitenkin kysyä, että onko prostituutio sitten hyväksyttävää, jos orja ei halua viettää siveätä elämää? Kuinka vapaa orjatyttö oli ilmaisemaan isännilleen, mitä hän todellisuudessa halusi tai ei halunnut? Mitä hyötyä tästä käskystä on, jos orjalla ei ollut täyttä vapautta tehdä omistajansa tahtoa vastaan?
Koraanissa on eräs hyvin epätavallinen kuvaus eräästä naisesta, nimittäin Lootin vaimosta. Lootin tarina kerrotaan useampaan kertaan Koraanissa, mutta kahdessa niistä kuvataan Lootin vaimoa halventavasti. Se, että Sodoman kaupunki tuomittiin, on kyllä totta, mutta Koraanin mukaan epäuskoisten joukossa oli myös Lootin vaimo, ”vanha nainen, joka jäi heistä jälkeen” (suura 26:171). Samoin suurassa 37:135 todetaan, että Loot ja hänen sukunsa pelastettiin, paitsi vanhaa vaimoa, joka kuului viivyttelijöihin. Tämä kuvaus saattaa olla pelkkä tosiasioiden toteaminen. Toisaalta, kun otetaan huomioon moniavioisten miesten taipumus kiinnostua nuoremmista naisista, kun itse vanhenee, niin kuin Muhammedillekin kävi, voidaan kysyä onko tämä kuvaus sittenkin loukkaus vanhempia naisia kohtaan. Eihän todellisuudessa naisen iällä ole mitään tekemistä hänen uskonsa tai epäuskonsa kanssa.
Muhammedin asennoituminen hänen omia vaimojaan kohtaan on melko kiinnostava. Hän ajatteli vaimojensa olevan kuin ”äitejä” uskoville (suura 33:6). Heidän tuli kuitenkin olla esimerkillisiä elämäntavoissaan. Allahin uskotaan sanoneen Muhammedin kautta, että mikäli vaimot haluavat koristaa itseänsä tässä maailmassa, Muhammed voisi erota heistä. Heillä oli vaihtoehtona joko elää Muhammedin ehdoilla, tai tulla hyljätyksi. Jos joku profeetan vaimoista ”julkeasti loukkaa säädyllisyyttä, hänen rangaistuksensa on oleva kaksinkertainen” (suura 33:30). Suuremman vastuun mukana tulee siis suurempi rangaistuskin. Vaikuttaa hieman epäilyttävältä, että Allah oli tätä mieltä naisten rikkomusten kohdalla, muttei profeetan itsensä.
Muhammedin vaimot saivat kuuliaisuudestaan kuitenkin kaksinkertaisen palkan; kuuliaisuudesta Allahia kohtaan yhden ja kuuliaisuudesta Muhammedia kohtaan toisen. Tämän kaltaiseen kuuliaisuuteen kehotetaan sanoilla: ”älköön puheenne olko hempeätä, jottei se olisi kenellekään kiusaukseksi, vaan käyttäkää sopivaa puhetta. Ja pysytelkää asunnoissanne älkääkä somistako itseänne entisen pimeyden ajan koruilla; harjoittakaa hartautta, antakaa almuja ja totelkaa Jumalaa sekä hänen sananjulistajaansa.” (Suura 33: 32–33)
Kuuliaisuus Muhammedia kohtaan Allahin profeettana painotetaan hieman erikoisessa tilanteessa. Suurassa 33:36 sanotaan: ”Ei ole oikeauskoisella miehellä eikä naisella valinnan varaa sellaisessa asiassa, jonka Jumala ja hänen sananjulistajansa ovat jo ratkaisseet; kuka ikinä on tottelematon Jumalalle ja Hänen sananjulistajalleen, hän ilmeisesti kulkee harhaan.” Muhammed halusi naittaa serkkunsa Zainab bint Jashin entiselle orjalleen ja adoptiopojalleen, Zaidille. Zainab perheineen kieltäytyi aluksi, mutta tämän ilmestyksen paljastuttua he eivät voineet enää vastustaa ajatusta, ja Zainab ja Zaid menivät naimisiin.
Zainabin tarina jatkuu yhtä mielenkiintoisena. Sale kertoo, että erään kerran Muhammed meni Zaidin kotiin hoitaakseen jonkin asian, mutta tämä ei ollut kotona. Muhammed katsahti silloin vahingossa Zainabia, joka oli pukeutunut sellaiseen pukuun, joka paljasti hänen kauneutensa. Muhammed lumoutui näystä niin, ettei voinut olla huudahtamatta: ”Ylistetty olkoon Jumala, joka kääntää miesten sydämet niin kuin tahtoo!” Zainab oli imarreltu huomautuksesta ja kertoi sen myöhemmin miehelleen Zaidille. Pohdittuaan tätä Zaid päätti erota vaimostaan, jotta Muhammed voisi naida hänet. Ja jottei tilanteesta nousisi minkäänlaista skandaalia, Koraanissa todetaan: ”Eikä voi olla siinä vääryyttä, että Profeetta menettelee niin kuin Jumala on käskenyt” (suura 33:38).
Koraani antaa Muhammedille melkoisen liikkumavaran hänen vaimojensa suhteen: ”Profeetta, Me olemme totisesti vahvistaneet sinun laillisiksi vaimoiksesi kaikki ne, joille olet myöntänyt lesken osuudet, sekä ne, jotka omistat Jumalan antamina orjattarina sotasaaliista, sekä setäsi tyttäret ja isäsi sisaren tyttäret, myöskin enosi tyttäret ja äitisi sisarten tyttäret, jotka kanssani pakenivat vainottuina uskonnon vuoksi; samoin on laillinen vaimosi sellainen uskovainen nainen, joka pyrkii avioliittoon kanssasi, mikäli suostut naimaan hänet. Nämä säädökset ovat nimenomaan sinua, mutta eivät muita uskovaisia varten; me tiedämme hyvin, mitä olemme heille säätäneet vaimoista ja orjattarista. Älköön siis mikään parjaus sinuun koskeko” (suura 33:50). Englanninkielinen Salen käännös toteaa tämän viimeisen ajatuksen näin: ”Tämä on eriskummallinen etuoikeus, joka on sinulle annettu, muiden uskovien ylitse” (s. 415).
Muhammedin vaimojen tuli olla erotettuna profeetan seuraajista. Suurassa 33:53 ilmoitetaan myös, että seuraajien täytyi puhutella Muhammedin vaimoja verhon takaa, mikä on ”soveliain käyttäytyminen teidän ja heidän sydämensä vuoksi”. Heitä ei ainoastaan saanut kukaan toinen mies katsoa tai koskea: kukaan toinen mies ei koskaan saanut ”ottaa hänen entisiä vaimojaan avioksi”. Käsky siitä, ettei yksikään mies saanut koskea Muhammedin vaimoihin tuli ilmeisesti sen jälkeen, kun Muhammedia järkytti se, että eräs hänen seuraajistaan oli vahingossa koskettanut Aishaa.
Avioero näyttäisi olevan melko helppoa Koraanin mukaan, vaikka joitakin ohjeita siihen annetaankin. Jos mies ei ole koskenut vaimoonsa (yhdynnässä), on eroaminen hyvin yksinkertaista varsinkin, jos myötäjäisiä ei ole maksettu. Suura 2:228 osoittaa, että hylätyn vaimon tulee odottaa kolmet kuukautisensa harrastamatta seksiä kenenkään kanssa näyttääkseen, ettei hän ole raskaana. Tämän ajan jälkeen mies voi vielä ottaa vaimonsa takaisin. Mutta missään tilanteessa mies ei saa erota vaimostaan useammin kuin kahdesti. Tästä kertova osio antaa kuitenkin epäselvän kuvan eron lopullisuudesta: ”Jos joku siis eroaa vaimostaan (kolmannen kerran), ei hänen ole sallittu jälkeenpäin ottaa vaimoa takaisin, ennen kuin tämä on ollut naimisissa toisen miehen kanssa; mutta jos tämä hylkää vaimon, niin eivät entiset aviopuolisot tee syntiä, jos he palaavat toistensa luo, mikäli uskovat voivansa noudattaa Jumalan säädöksiä.” (Suura 2:230) Leskivaimo ei saa mennä uudestaan naimisiin, ennen kuin neljä kuukautta ja kymmenen yötä miehen kuolemasta on kulunut, ilmeisesti todistaakseen, ettei kuolleelle miehelle ole perijää.
Muhammedin aikana jotkut miehet erosivat vaimoistaan sanomalla: ”ole kuin äitini takaapäin”. Suurassa 58:2 sanotaan, että ”jos jotkut teistä hylkäävät vaimonsa sillä verukkeella, että nämä takaapäin ovat kuin äitinsä”, he valehtelevat. Ilmeisesti edellä mainitun lauseen sanominen oli yleinen tapa erota sen ajan arabialaisten pakanoiden keskuudessa. Muhammed julisti tässä suurassa tuomion tälle menettelytavalle lähinnä sellaisten naisten pyynnöstä, joilla oli pieniä lapsia ja joiden miehet olivat hylänneet heidät.
Suurassa 65:1–6 kerrotaan Muhammedille, että kun tämä haluaa erota jostakusta vaimostaan, tulee hänen erota ensin vain koeajaksi, jonka pituus riippuu naisen kuukautiskierrosta. Jos nainen on raskaana, häntä ei saa jättää ennen kuin hän on synnyttänyt ja jonkinlainen sopimus lapsen imettämisestä saadaan tehtyä. Mutta jos miehen ja naisen välillä syntyy kiistaa tässä asiassa, voidaan hankkia joku toinen nainen imettämään lasta. Käytännössä tämä osoittaa sen, että lapsi kuuluu miehelle eikä naiselle.
Koraanista ei löydy viitteitä perinteisestä erokaavasta, eli ”Minä eroan sinusta, minä eroan sinusta, minä eroan sinusta.”
Kaikki nämä edellä mainitut Koraanin antamat suuntaviivat naisista ja avioliitosta ovat saaneet normatiivisen aseman muslimikulttuureissa. Erään kerran Muhammed puolusti asemaansa julistaen Allahin käskystä: ”Jos jossakin suhteessa erehdyn, kärsii erehdyksestäni vain oma sieluni, ja jos oikeaan suuntaan toimin, on minun siitä kiitettävä Herrani ilmoituksia” (34:50). Mutta asia on paljon vakavampi kuin Muhammed tässä myöntää. Jos hän erehtyi, hän on johtanut harhaan lukemattomia sukupolvia. Häntä on kiittäminen siitä, millaisia ovat avioliitot ja avioerot muslimimaissa. Länsimainen ihminen katsoo Koraanin näkemystä naisista ja suree sitä, kuinka Koraani on ottanut palasen historiasta ja tehnyt siitä säännön kaikille tulevillekin muslimisukupolville.
Moni länsimaalainen ihmettelee muslimien moniavioisuutta. Muslimikirjoittajilla on usein tapana puolustaa moniavioisuutta seuraavasti: Ensinnäkin, sodat ovat tuhonneet monen muslimimaan miesväestön, joten naisia on enemmän kuin miehiä. Toiseksi, länsimainen malli yksiavioisuudelle on epäonnistunut, koska länsimaissa on niin paljon avioeroja, suhteita ja löysää moraalia. Kolmanneksi, moniavioisuutta on esiintynyt kaikkina aikoina, mikä todistaa muslimille, että se on ”luonnollista”(1), kuten Shahnaz Begum asian ilmaisee. Neljänneksi, ”jos nainen ei biologisista syistä voi saada lapsia tai tyydyttää miehensä seksuaalisia haluja, mies voi valita moniavioisuuden turvallisesti” (Shahnaz Begum). Tämä pelastaa ensimmäisen vaimon erolta ja kodittomuudelta. Begum toteaa myös: ”Avioelämän perustavoite on seksuaalisen halun tyydyttäminen lain sallimissa rajoissa. … Mies on aina seksuaalisesti aktiivinen, mikäli hän on terve ja normaali, kun taas jopa täysin terve nainen ei aina halua seksiä.”(2) Myös naisen kuukautiskierto estää häntä harrastamasta seksiä. Viidenneksi, normaali seksuaalinen vetovoima vaatii mahdollisuuden moniavioisuuteen. ”Eikö ole luonnollista, että henkilö, jolla on jo vaimo, kokee niin voimakasta vetovoimaa toiseen naiseen, että tämä vetovoima vaatii täyttymystä?” Voidaan hyvin kysyä, miten on mahdollista tuntea tällaista vetovoimaa naista kohtaan, joka on täysin verhoutunut. Kun kerran naista ei ole tarkoitus edes nähdä, eikä nainen saa puhua muille miehille kuin perheenjäsenilleen, miten ketään naista voisi oppia tuntemaan?
Jos muslimilta kysyy olisiko päinvastainen tilanne mahdollinen (yhdellä naisella monta miestä), vastaus on, että luonto ei salli seksiä 28 päivänä kuussa. Sitä paitsi ”pääasiallinen tavoite siinä, että ottaa naisen puolisokseen, on saattaa hänet raskaaksi”.(3)
Moniavioisuutta puolustetaan myös sanomalla, että nainen voi protestoida toisen vaimon ottamista vastaan. Tästä voi tulla hyväksyttävä peruste ottaa ero miehestä. Mutta on väitetty, että ”yhtäkään kotia ei moniavioisuus ole tuhonnut”.(4)
Kaiken kaikkiaan voidaan nähdä, että miesten ja naisten välillä on olemassa tietty epäjohdonmukaisuus uskossa Allahiin ja tietty epätasa-arvoisuus tässä maailmassa. Tämän artikkelin lähteenäkin käytetty artikkeli moniavioisuudesta on kirjoitettu hyvin mieslähtöisestä näkökulmasta. Nainen nähdään ainoastaan kohtuna, ja naisen ainoa tehtävä on harrastaa seksiä. Jos hän ei tähän pysty, hän joutuu kohtaamaan kilpailua avioliitossaan toisen tai kolmannen vaimon myötä. Vaikka moniavioisuus saattaa kuulua langenneen ihmisen maailmaan, meidän tulee panna merkille se malli, mikä annettiin luomisessa: Jumala loi ainoastaan miehen ja naisen, ei Adamia ja neljää vaimoa.
Lähteet:
(1) Shahnaz Begum, "Islam and Polygamy", The Muslim World League Journal, June-July, 1983, no. 9, p. 17 [suomennokset kääntäjän]
(2) Ibid.
(3) Ibid., p. 19
(4) Ibid., p. 20
Käännetty ja julkaistu kirjoittajan, julkaisijan tai kustannusoikeuksien haltijan luvalla alkuperäisestä englanninkielisestä artikkelista Women in the Qur’an
http://www.answering-islam.org/Authors/Roark/women.htm
|
