|
ISLAMIN JA KRISTINUSKON EROJA
Torontolainen tai teheranilainen muslimi saattaa sanoa kristitylle ystävälleen: "Meidän uskonnoissamme ei ole suurta eroa. Me molemmat uskomme Jumalaan, uskomme Jumalan lähettäneen Jeesuksen profeetaksi maailmaan ja uskomme hyvien tekojen merkitykseen. Me molemmat toivomme Jumalan lopulta antavan meille anteeksi ja päästävän meidät paratiisiin. Miksi antaisimme uskontojemme erottaa meitä? Meidän pitäisi yhdistyä niitä vastaan, jotka eivät lainkaan usko Jumalaan." On totta, että kristityllä on paljon enemmän yhteistä muslimin kanssa kuin esimerkiksi hindun tai buddhalaisen kanssa. On myös niitä, jotka väittävät islamin olevan yksi kristinuskon harhaopeista.
Kun kristitty ja muslimi alkavat keskustella uskonkysymyksistä voidaan pian todeta, että uskoa yhdistäviä asioita on vähemmän kuin erottavia. Jos rehellisyyttä pidetään hyveenä kaupankäynnissä, niin erityisesti sitä se on uskonasioissa. On epäreilua muslimiystäviämme ja omaa uskoamme kohtaan, jos hyvien suhteiden takia yritämme peittää ja olla välinpitämättömiä uskontojen välillä vallitsevista ristiriidoista. Parhaat suhteet voidaan luoda ainoastaan totuuden pohjalle rakennetusta ymmärtämisestä. Päästäksemme tähän päämäärään käsittelemme nyt joitakin seikkoja, joissa muslimien ja kristittyjen näkemykset eroavat perusteellisesti toisistaan.
Raamatun arvovalta
Kristittyjen ja muslimien suhtautuminen Raamattuun on perustavalla tavalla erilaista. Perinteinen kristillinen usko on aina pitänyt Raamattua Jumalan sanana ja täysin luotettavana sen nykyisessä muodossaan. Koraani ilmoittaa Jumalan antaneen joitakin kirjoja profeetoilleen. Muslimit uskovat näiden kirjojen jumalalliseen alkuperään. He uskovat kirjoihin, jotka Mooses, Daavid, Jeesus ja muut profeetat vastaan ottivat. Kun joku raamatunosa annetaan muslimin käteen, hän saattaa antaa sille kunnioittavan suudelman ja todeta: "Tämä on Jumalan sanaa, jonka Koraani todistaa oikeaksi." Mutta alkaessaan lukea sitä hän joutuu hämmennyksen valtaan. Se ei ollutkaan sellainen kuin hän sen luuli olevan. Koraanista sanotaan, että se on Jumalan sanaa kokonaisuudessaan ja Jumala itse puhuu jokaisessa jakeessa. Ne ovat Jumalan sanoja, jotka enkeli Gabrielin välityksellä annettiin Muhammedille. Raamatussa taas suurin osa puhujista ja kirjoittajista on ihmisiä eikä suinkaan Jumala itse. Muslimi saattaa sanoa: "Uusi testamentti ei vastaa meidän Koraaniamme. Se ei ole sama kirja, jonka Jumala antoi Jeesukselle. Senhän kirjoittivat Matteus, Johannes ja Paavali. Uudessa testamentissa on myös monia kohtia, jotka ovat ristiriidassa Koraanin kanssa. Siihen on kirjoitettu, että Nooa, Daavid ja muutkin profeetat olisivat tehneet karkeita syntejä. Se ei pidä paikkaansa. Siellä myös väitetään Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja kuolleen ristillä. Nämä näkemykset ovat Koraanin opetuksille täysin vieraita. Kirjan täytyy olla väärennös enkä voi hyväksyä sitä. Se ei voi olla se kirja, josta Koraani mainitsee."
Koraania lukiessa käy selväksi, että Muhammed uskoi juutalaisilla ja kristityillä olevien kirjoitusten olleen aitoja. Missään ei ilmoiteta, että ne olisivat turmeltuneet (Suura 4:48; 10:94). Kun juutalaiset väittivät Muhammedille, ettei hänestä ale ennustettu Raamatussa, Muhammed alkoi syyttää heitä kirjoitusten väärästä tulkinnasta. Juuri näihin väitteisiin muslimit nykyään perustavat käsityksensä Raamatun epäluotettavuudesta. On luonnollista, että kaikki kristinuskon opit ja opetukset perustuvat Raamattuun. Jos kristitty yhtään epäilee Raamatun aitoutta tai arvovaltaa, hänen olisi hyvä ensin selvittää itselleen nämä asiat ennen kuin alkaa keskustella muslimin kanssa uskostaan. Jos kristitty ei luota Raamattuunsa, hänellä ei ole kestävää pohjaa.
Jumalan luonne ja ominaisuudet
Jotkut kristityt ovat sanoneet: "Sekä kristityt että muslimit uskovat yhteen Jumalaan. Meillä ei ale oikeutta käännyttää heitä kristinuskoon." Väite Jumalan ykseydestä yhdistävänä tekijänä ei riitä, ellei ole muita yhtymäkohtia. On totta, että Jumala on yksi, mutta millainen Hän on? Onko Hän pyhä, samoin kuin on suuri? Onko Hän viisaudessaan myös rakastava? Onko Hän kiinnostunut syntisestä ihmisestä? Onko Hän valmistanut mitään ihmisen pelastamiseksi? Eikö ole niin, että juuri tässä kohden muslimin ja kristityn näkemykset eroavat. Islamin opetuksen mukaan Jumala on kaikkivoipa ja tekee mitä ikinä tahtoo. Hän on myös armahtava ja anteeksiantava. Hänen rakkaudestaan ei ole monia mainintoja Koraanin lehdillä. Islamin opetuksissa ei ole mitään pienoisevankeliumin, Johannes 3:16, vertaista: Jumala on valmistanut syntiselle ihmiselle pelastuksen. Muslimien mielestä Jumala lähetti profeettoja maailmaan varoittaakseen ihmisiä ja antaakseen lain, joka opastaisi heidät oikealle tielle. Ensimmäinen muslimien keskuuteen lähtenyt eurooppalainen lähetyssaarnaaja, Raymond Lull, totesi, että suurin puute islamin Jumalaa koskevissa opetuksissa on rakkauden puute. Puhdasoppinen muslimi ei voi koskaan sanoa: "Jumala on rakkaus".
Eräs muslimiopettaja tuli kerran luokseni yöllä keskustellakseen kristittyjen uskonnosta. Kysyin häneltä: - Oletko kanssani samaa mieltä siitä, että rakkaus on tärkeä asia ihmisen elämässä?
Hän myönsi sen. Sanoin hänelle: - Koska tämä on totta, Jumalan antamissa kirjoissa on varmasti paljon opetusta rakkaudesta. Ja koska uskot Koraanin olevan täydellisin Jumalan kirjoista ja uskot sen syrjäyttäneen Jeesuksen tuoman "Injilin", niin eikö myös Koraanin opetus rakkaudesta ole täydellisempää kuin Injilin? Annapa minun lukea sinulle 14 jaetta eräästä Injilin luvusta, josta voidaan löytää sana "rakka us" 27 kertaa. Siinä kerrotaan Jumalan rakastavan meitä ja kehotetaan meitä rakastamaan Jumalaa ja toinen toisiamme.
Sitten luin 1 Joh. 4:7-21. Tämän jälkeen pyysin vierastani lukemaan Koraanista, mitä siellä opetettiin rakkaudesta. Hän ei löytänyt kuin muutaman jakeen. Niissä mainitaan mm. Jumalan rakastavan niitä, jotka Häntä rakastavat sekä sen, ettei Jumala rakasta epäuskoisia (Suura 3:29). Muslimit eivät ole tietoisia siitä, että Jumala rakastaa heitä heidän ollessaan vielä syntisiä. Jumala teki kaiken, mitä kaikkivaltias Jumala voi tehdä pelastaakseen ihmiset synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta. Hän antoi ainokaisen Poikansa uhriksi koko maailman syntien puolesta. Muslimi ajattelee tämän kaltaisen teon olevan täysin mahdoton Jumalalle.
Muslimit ovat ymmärtäneet väärin, tulkinneet väärin ja myös hylänneet opin kolminaisuudesta. Joku muslimiystävä saattaa sanoa: "Kuinka surullista; te kristityt ette palvele yhtä Jumalaa vaan kolmea. Te rukoilette Jeesusta, hänen äitiänsä Mariaa ja Jumalaa!" Näyttää siltä, että juuri näin Muhammed käsitti kristittyjen kolminaisuusopin (Suura 5:116). Vaikka joku onnistuisi selittämään muslimille, miten asiat todellisuudessa ovat ja miten kristityt asian ymmärtävät, muslimin on vaikea hyväksyä sitä. Hän saattaa vain ihmetellen todeta: "Kuinka kolme voisi olla yksi?"
Kristityt kuvittelevat usein kaikkien yhteen Jumalaan uskovien voivan kutsua Jumalaa Taivaalliseksi Isäksi. Muslimit eivät voi tehdä näin. Erään kerran Iranissa luin persiankielistä Uutta testamenttia ryhmälle potilaita, jotka odottivat pääsyä lääkärin vastaanotolle kristillisessä sairaalassa. Lukiessani Matteuksen evankeliumin kuudennen luvun kohdalta Isä meidän -rukouksen alkua minut keskeytettiin hyvin epäkohteliaalla tavalla. Mies, joka istui minua vastapäätä, sanoi:
- Älä kutsu Jumalaa Isäksi; se on jumalanpilkkaa. Jumala ei ole Isä.
Toista kerralla ollessani matkalla, tapasin tien ohessa maanviljelijän, joka oli juuri puimassa vehnää. Hän käytti apunaan härkien vetämää kelkkaa, joka kulki ympyrän muotoista rataa jauhaen samanaikaisesti maassa olevia jyviä. Tapa oli sama, jolla jo Abrahamin aikoina puitiin viljaa. Pysähdyin ottamaan valokuvaa ja pian sukeutui keskustelu uskonasioista. Nähdessään vaatteistani etten ollut muslimi, hän kysyi: - Kuka on Jumala?
Minä kerroin hänen olevan meidän Isämme. Hän kiisti välittömästi ja sanoi: - Ei se ole niin. Mitä ikinä ajattelettekin Jumalasta, Hän on aina erilainen ja Isä Hän ei ainakaan ole!
Jos Jumala on näin "erilainen", Hän on todella tuntematon. Muinaisten ateenalaisten tavoin muslimitkin palvelevat tuntematonta Jumalaa. Islamin Jumala on tuntematon, koska Hän ei ole tehnyt itseään tunnetuksi. Jumalan antamat käskyt ovat kyllä tiedossa, mutta itse Jumala ei. Muhammed ei koskaan rohjennut väittää olevansa Jumalan ilmentymä. Vain Jeesus Kristus, lihaksi tullut Jumalan Sana, on voinut sanoa totuudessa: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. ...minä olen Isässä ja Isä on minussa (Joh.14:9-10). Paavali toteaa Kristuksesta: "Hän on näkymättömän Jumalan kuva" (Kol.1:15). Kun joku näkee Kristuksen, hän näkee Jumalan, sillä "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2. Kor.5:19, Vanha Kirkkoraamattu). Eräs kristityksi kääntynyt hurskas muslimi, Mahmud Jalily, tapasi sanoa: "Ollessani muslimi luulin tuntevani Jumalan, mutta en tuntenut. Tulin tuntemaan Hänet todella vasta nähtyäni Hänet Kristuksessa. "
Kristityiltä kysytään usein kaksi kysymystä: tuntevatko muslimit todella Jumalan ja onko Allah sama Jumala, jota kristitytkin palvelevat? Vastaukset ovat erilaisia. Jotkut sanovat Allahin olevan väärä jumala; täysin toinen kuin Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. Toiset sanovat, että Allah on ainoa tosi Jumala ja kaiken Luoja. Kun muslimit rukoilevat osoittaen rukouksensa Luojalle, he varmasti rukoilevat tosi Jumalaa. Mutta vaikka heillä on Jumalasta paljon oikeaa tietoa, on myös monia asioita, joita he eivät tiedä tai sitten heidän tietonsa ja käsityksensä ovat virheellisiä. Heidän ymmärtämystään Jumalasta voisi verrata mieheen, joka aamun hämärässä näkee kaukana siintävän rakennuksen. Hän kyllä näkee rakennuksen, mutta ei voi olla varma, onko se asuinrakennus vai mahdollisesti tehdas. Hän on melko varma, että se on yksikerroksinen tiilitalo. Mutta tullessaan lähemmäksi ja katsoessaan rakennusta tarkemmin kirkkaassa päivänvalossa, hän huomaakin, että se on rakennettu kivestä ja siinä on kolme kerrosta. Nyt vasta hän tietää, millainen rakennus todella on. Samalla tavalla muslimi katsoo Jumalaa Koraanin ilmoituksen ja oman ajattelunsa luoman vähäisen valon turvin. Hän tunnistaa Jumalan voiman ja tahdon, mutta ei voi nähdä Hänen rakkauttaan. Hän tietää, että Jumala on yksi, muttei voi ymmärtää kolminaisuutta ykseydessä. Jumalan todellinen tunteminen on mahdollista vain silloin, kun voi nähdä Jumalan Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Jeesuksen suhde Jumalaan
Kristityt uskovat kolminaisuuteen ykseydessä. He uskovat ensimmäisten opetuslasten tavoin, että Jeesus Kristus on Jumalan ainoa Poika ja yhtä Isän kanssa. Kun kristitty viittaa Jeesukseen Jumalan Poikana, muslimi saattaa vastata järkyttyneenä: "Et kai todella usko, että Jumala otti vaimon ja sai pojan?" Hän ajattelee poikana olemista lähinnä fyysiseltä kannalta. Tämä aiheuttaa sen, että hän ymmärtää koko asian väärin ja tyrmistyy siitä arvonimestä, jonka kristityt mielellään Herrallensa antavat (Suura 2: 11 0). Vaikka selittäisi Kristuksen Poikana olemisen hengellisen merkityksen ja antaisi ymmärtää, että Hän on jo ikuisuudesta asti ollut Jumalan Poika, muslimi pysyy tyytymättömänä eikä ole vakuuttunut. On tietenkin selvää, että jos Jeesus ei ole Jumalan Poika, silloin ei Jumalakaan voi olla Isä. Todettakoon tässä yhteydessä, että vain ne, jotka uskovat Jeesuksen todella olevan Jumalan Poika, voivat kutsua Jumalaa Isäkseen.
Muslimit uskovat Jeesuksen syntyneen Neitsyt Mariasta. Se ei kuitenkaan heidän mielestään tee Hänestä Jumalan Poikaa. Jumala loi Hänet Marian kohdussa ilman luonnollista isää, samalla tavalla kuin Aadam luotiin maan tomusta ilman isää ja äitiä. Muslimit kunnioittavat Jeesusta suuresti Hänen tekemiensä ihmetekojen vuoksi. He tietävät Jeesuksen parantaneen sairaita ja jopa herättäneen kuolleita. Jos joku haluaa Iranissa antaa tunnustusta lääkärille, hän saattaa sanoa: "Hyvä tohtori, te teette ihmeitä. Teissä on henkäys Jeesuksen henkeä." Monet muslimit rakastavat Jeesusta vilpittömästi ja pitävät Häntä hyvänä ja rakastettavana profeettana.
He eivät kuitenkaan ymmärrä Hänen rakkautensa suuruutta. He kieltäytyvät uskomasta siihen Jeesukseen, joka rakasti heitä niin paljon, että kuoli vapaaehtoisesti heidän edestään ristillä. Halutessaan kunnioittaa Häntä, he väittävät Jeesuksen olleen niin suuri, ettei kukaan Hänen vihollisistaan olisi voinut voittaa ja tappaa Häntä. Ja koska Jumala on oikeudenmukainen, ei olisi voinut alla mahdollista, että pyhä ja vanhurskas profeetta olisi joutunut kärsimään häpeällisen ristinkuoleman. Muslimit ajattelevat Jumalan tehneen ihmeen Jeesuksen pelastamiseksi. Hän muutti jonkun vihollisistaan Jeesuksen näköiseksi ja niin toinen ristiinnaulittiin vahingossa Jeesuksen sijaan. Jeesus otettiin taivaaseen, jossa Hän elää tänäkin päivänä. Jos Jeesus ei olisi todellisesti yhtä Jumalan kanssa ja jos Hän ei olisi antanut henkeään, ei myöskään olisi olemassa riittävää uhria maailman synnin puolesta. Syntisillä ei myöskään olisi pelastajaa, ja me kaikki olisimme vielä synneissämme. Myös hämmästyttävä kolmannen päivän ylösnousemus, riemullinen pääsiäinen ja valtaisa voitto synnistä ja kuolemasta olisi jäänyt kokematta. Niinpä muslimeilla ei ole mitään varmuutta syntien anteeksiannosta tai iankaikkisesta elämästä. Raamatun kieltä käyttäen heidän kohdallaan kuolema ei ole vielä menettänyt pistintään eikä hauta voittoaan. Kuinka välttämätöntä heidän olisikaan käsittää ristin sanoma sekä tyhjän haudan merkitys! He uskovat, että eräänä päivänä Jeesus palaa taivaasta rankaisemaan pakanoita, juutalaisia ja kristittyjä siitä, etteivät he ole uskoneet Muhammedia, joka on Jumalan suurin ja viimeisin profeetta. Jeesus on myös avustamassa, kun islamista luodaan koko maailman kattava uskonto. Kuinka erilainen onkaan muslimien käsitys Jeesuksesta Kristuksesta verrattuna siihen, minkä Jumala on ilmoittanut Raamatussa.
Muhammedia koskevat ennustukset
Muslimi on varma siitä, että Mooses ja muut profeetat ennustivat Jeesuksen maailmaan tulon. Niinpä Jeesuksen tehtävänä oli ennustaa Muhammedin tulo. Koraanissa mainitaan Jeesuksen ennustaneen "Ahmadin" ilmestyminen maailmaan. Hänen uskotaan tarkoittavan Muhammedia. Koska Uudesta testamentista ei löydy vastaavaa ennustusta, ajatellaan kristittyjen poistaneen sen "Injilistä" Muhammedin aikoina. Poistamisen syyksi sanotaan se, etteivät kristityt halunneet uskoa Muhammediin. Eräs usein kuultu väite koskee Jeesuksen ennustusta, joka löytyy Johanneksen evankeliumin luvusta 16:7. Siinä Jeesus ennustaa Puolustajan "paracletos" tulevan maailmaan poismenonsa jälkeen. Tämän on uskottu viittaavan Muhammediin. Jotkut muslimioppineet ovat sitä mieltä, että Jeesus käytti tässä yhteydessä kreikan kielen sanaa "periclutos", joka tarkoittaa "ylistetty". Arabiaksi sana "Muhammed" tarkoittaa myös "ylistetty", joten Jeesuksen uskotaan ilmoittaneen Muhammedin tulon. Kristittyjä syytetään siitä, että he vaihtoivat kyseisen sanan tilalle sanan "paracletos" saadakseen syyn olla uskomatta Muhammediin.
Ollessani kerran Roomassa sain luvan tutkia kyseistä jaetta tarkemmin vanhasta alkuperäisestä kreikankielisestä käsikirjoituksesta, Codex Vaticanuksesta. Se on kirjoitettu kauan ennen Muhammedin syntymää. Tutkimusteni jälkeen olin vakuuttunut siitä, että syytteet olivat vääriä eikä tekstiä ollut muutettu. Olin valmis vakuuttamaan tämän jokaiselle, joka esiintyi väärän väitteen pohjalta. Jeesus lupasi Puolustajan tulevan, ei Muhammedin. Kuitenkin jopa näin vahvat todisteet eivät tunnu riittävän niille, jotka haluavat hyljätä kristinuskon totuudet.
Muslimit kyllä kunnioittavat Jeesusta, mutta uskovat, että on ilmestynyt toinen vielä enemmän kunnioitusta ansaitseva. Niinpä Jeesuksen täytyi luovuttaa korkein istuin Muhammedille. Iranissa ollessani näin julisteen, joka symboloi hyvin tätä asetelmaa. Aikaisemmin taiteilijoiden ei sallittu maalata kuvia, joissa esiintyi Muhammedin kasvot. Kristuksen ja muiden profeettojen kuvia tehtiin kuitenkin paljon. Kuvista tuli hyvin suosittuja muslimien keskuudessa ja niitä ostettiin paljon. Pian taiteilijat alkoivat ansaita hyvin myös maalaamalla kuvia Arabian Profeetasta, Muhammedista, jolla oli Koraani kädessään. Eräässä julisteessa oli kuvattu kokonainen sarja pieniä kuvia. Kuvat oli kopioitu amerikkalaisesta pyhäkoulumateriaalista ja niissä kuvattiin Moosesta, Joosuaa, Daavidia, Johannes Kastajaa, Jeesusta ja muitakin profeettoja. Kaikki profeetat oli asetettu ympyrän muotoiseen asetelmaan ja asetelman keskellä oli Muhammedin, suurimman profeetoista, suurikokoinen pää. Keskeisin asema, joka olisi kuulunut Jeesukselle, oli annettu toiselle. Jeesus kuvattiin vain tavallisena profeettana muiden joukossa.
Raamatun esittämän Kristuksen ja Koraanin Jeesuksen välillä on suuri pysyvä kuilu. "Kenen te sanotte minun olevan?" Jeesus kysyy. "Sinä olet yksi suurista profeetoista", muslimit vastaavat. Apostoli Pietari ja kaikki muut, jotka ovat tulleet ymmärtämään Jumalan totuuden, vastaavat: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."
Ihmisen olemus ja luonto
Eräs ratkaiseva ero kristinuskon ja islamin uskonkäsityksissä voidaan nähdä käsityksessä ihmisen olemuksesta ja tarpeista. Molemmat uskonnot ovat yksimielisiä Aadamin lankeamisesta ja sen seurauksena tulleesta karkotuksesta. Islamin opin mukaan Aadamin olemuksessa ei tapahtunut mitään muutosta lankeamisen seurauksena. Hänellä oli edelleen mahdollisuus totella Jumalaa täydellisesti niin kuin ennen lankeamistakin. Hänen lapsensa eivät myöskään joutuneet kärsimään seurauksia lankeamisesta. He olivat edelleen kykeneviä täyttämään Jumalan täydellisen tahdon kunhan vain tiedostivat sen ja saivat tietyn määrän rohkaisua ja kannustusta. He eivät olleet luonnoltaan syntisiä, vaan ainoastaan heikkoja ja tietämättömiä. Niinpä ihmiset eivät tarvinneet pelastajaa vaan ainoastaan opettajia ja oppaita, jotka antaisivat heille Jumalan käskyt ja varoittaisivat heitä tottelemattomuuden hirvittävistä seurauksista. Niin Jumala armossaan lähetti profeettoja neuvomaan, varoittamaan ja ohjaamaan heitä oikealle tielle.
Kristillinen käsitys sitä vastoin on se, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Hänet luotiin Jumalan lapseksi eikä orjaksi. Mutta Aadam muuttui perusteellisesti langettuaan tottelemattomuuteen. Hänestä tuli synnin orja ja hänen jälkeläisensä saivat perinnöksi synnillisen luonnon. Aadam ja hänen jälkeläisensä olivat kykenemättömiä toteuttamaan Jumalan tahtoa. He eivät niinkään tarvinneet ohjeita ja neuvoja vaan uuden sydämen. He tarvitsivat Jumalan Karitsan, joka kuolisi heidän puolestaan ja suorittaisi sovituksen heidän synneistään. He tarvitsivat jumalallisen Pelastajan. Kohdatakseen tämän tarpeen Jumalan poika tuli maailmaan, kuoli ja nousi ylös kuolleista. Ne synnin orjat, jotka uskovat Häneen, syntyvät uudesti ja tulevat Jumalan lapsiksi.
Minulla oli kerran ystävä, jonka nimi oli Abdallah. Nimi tarkoittaa "Jumalan orja". Sanoin hänelle: - Jos uskot Jeesukseen, sinusta tulee Jumalan lapsi. Eikö olisikin hienompaa alla lapsi kuin orja? Hymyillen hän vastasi: - Minulle riittää Jumalan orjana oleminen. Toivoin, että hän liittyisi taivaallisen Isän perheväkeen, mutta hän ei tahtonut.
Pelastuksen tie
Olennainen ero islamin ja kristinuskon välillä koskee pelastusta; "Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" Tähän kristitty vastaa samalla tavalla kuin Paavali Filipin vankilassa: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut" (Apt.16:31). Pelastus on Jumalan lahja niille, jotka uskovat Kristukseen. Sitä ei voi ansaita hyvillä teoilla. "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja" (Ef. 2:8). Muslimi vastaisi edellä esitettyyn kysymykseen seuraavasti: "Usko Jumalaan ja hänen sanansaattajaansa Muhammediin ja tee mitä Jumala vaatii sinun tekevän. Jos Jumala niin tahtoo, hän ottaa sinut luokseen." Syntistä ei ohjata Kristuksen luokse, vaikka Hän kuoli koko maailman syntien edestä. Hänet ohjataan toisen luo. Muistamme Paavalin sanat galatalaisille: "Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette meiltä saaneet, hän olkoon kirottu" (Gal.l:9). Islam on todella tuo toinen evankeliumi.
Islam ei tunne pelastajaa. Muhammedia kutsutaan harvoin pelastajaksi. Hänen sanotaan tuoneen ihmisille Jumalan lait, joita noudattamalla ihminen täyttää Jumalan asettamat vaatimukset ja voittaa Hänen suosionsa. Edellisessä luvussa käsittelimme niitä velvollisuuksia, joita isäntä-Jumala on antanut orjillensa noudatettavaksi. Koraani mainitsee vaa'an, jolla Jumala punnitsee jokaisen teot tuomiopäivänä. Hyvät teot laitetaan toiseen vaakakuppiin ja pahat toiseen. Jos hyvien tekojen kuppi painaa enemmän, uskova pääsee nauttimaan aistillista ilo a paratiisiin. Jos taas pahojen tekojen kuppi on painavampi, ihminen heitetään helvetin tuleen. Päästäkseen paratiisiin uskovan on oltava vähintään 51 prosenttisesti hyvä. Tämä eroaa suuresti siitä, mitä Raamattu sanoo Jumalan pyhään kaupunkiin pääsystä. "Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämän kirjaan" (Ilm. 21:27).
Kun muslimi huomaa, ettei hän ole edes puoliksi hyvä, hän alkaa suorittaa ylimääräisiä rukouksia. Hän antaa lahjoja hyväntekeväisyyteen ja alkaa Mekan lisäksi tehdä matkoja myös muihin pyhiinvaelluskohteisiin. Tämän kaiken hän tekee ansioituakseen ja jos mahdollista, tasapainottaakseen tilejä Jumalan edessä. Mutta koska Jumala ei ilmoita etukäteen, millainen on hyvien ja pahojen tekojen suhde, ihminen ei voi koskaan ennen kuolemaansa olla varma, meneekö hän paratiisiin vai helvettiin. Loppujen lopuksi päätös tapahtuu Jumalan suvereenin tahdon mukaan eikä kukaan voi ennustaa, millainen se on.
Kun auto ei vielä ollut yleistynyt kulkuvälineenä, matkustin erään kerran aasilla Koillis-Iranissa sijaitsevasta Meshedin pyhästä kaupungista Nishapuriin. Siellä sijaitsee kuuluisan runoilijan Omar Khayyamin hauta. Kävellessäni aasini kanssa, tapasin joukon miehiä ja naisia, jotka kulkivat kanssani samaan suuntaan. He olivat pyhiinvaeltajia, jotka olivat tulleet Meshediin satojen kilometrien takaa ja matkustivat nyt kotiinpäin. Tervehdittyäni heitä taitoimme matkaa yhdessä keskustellen.
- Kävittekö usein imaami Rezan haudalla ollessanne Meshedissä? kysyin.
- Totta kai, eräs mies vastasi. - Kävimme pyhällä haudalla kaksi kertaa päivässä. Rukoilimme ja vuodatimme kyyneleitä marttyyrin haudalla. Muistelimme hänen kärsimyksiään ja pyysimme Jumalaa olemaan anteeksiantava meitä kohtaan.
Sitten kysyin: - Nyt kun olette palaamassa kotiinne, oletteko varmoja, että Jumala on hyväksynyt matkanne ja olette saaneet syntinne anteeksi?
- Eihän sitä voi koskaan sanoa. Vain Jumala tietää sen, mies totesi.
Näin muslimi elää ja kuolee. Hän ei voi koskaan olla täysin varma lopullisesta pelastuksestaan. Hän voi vain toivoa, että Jumalan armo kohdistuu häneen. Hänellä on toivo siitä, että profeetan enkelit rukoilevat hänen puolestaan ja hän pelastuu helvetistä. Kuinka kristitty toivookaan muslimiystävänsä löytävän saman varmuuden, joka hänellä itsellään on! Se ei perustu toiveisiin, vaan Jumalan lupauksiin. Lupauksiin siitä, että synnit on annettu anteeksi Kristuksen kuoleman tähden ja siitä, että omistaa iankaikkisen elämän Kristuksen ylösnousemuksen tähden. Kaiken lisäksi on olemassa vielä lupaus siitä, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Muita eroja
Kristinuskon ja islamin välillä on myös muita eroja. Eräs olennaisimmista koskee rukousta. Ei-arabiankielisistä kieliryhmistä kristinuskoon kääntyneet ovat todenneet: On hienoa käyttää rukouksessa omaa äidinkieltään arabian kielen sijasta. Toinen ero koskee kotien ilmapiiriä. Islamin piirissä olevien kotien harmonia ja rauha järkkyy usein moniavioisuuden tähden. Eräs nuori mies sanoi kerran minulle: - Kotini on kuin helvetti, sillä isälläni on neljä vaimoa ja he kinastelevat jatkuvasti. On surullista todeta, ettei rakkaus ja tasapaino vallitse aina niissäkään kodeissa, joissa Jumalan lakia yksiavioisuudesta noudatetaan. Sitä rauhaa ja rakkautta, joka vallitsee oikealla tavalla kristillisissä kodeissa, voidaan kuitenkaan harvoin löytää moniavioisissa perheissä.
Lopuksi meidän pitäisi huomata se seikka, että islam pyrkii ohjaamaan ihmisiä takaisin lain alle, juuri sinne mistä Kristus on uskovat vapauttanut. Paavali kirjoitti: "Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta." Oli sitten kyseessä Jumalan täydellinen laki Raamatussa tai epätäydellinen laki Koraanissa, kukaan ei voi lakia täyttämällä saavuttaa Jumalan hyväksyntää. Kukaan ei Kristusta lukuun ottamatta ole koskaan onnistunut täyttämään lakia.
"Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: Kirottu olkoon jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee" (Ga1.3:10,13). Kristus vapautti meidät lain kirouksesta kuolemalla meidän edestämme. Hän teki meistä Jumalan lapsia ja antoi Pyhän Henkensä tehdäkseen meistä pyhiä. Islam sitä vastoin johti seuraajansa taas lain kahleisiin, sillä islam on lakiuskonto. Niitä, joista oli tullut Jumalan poikia ja tyttäriä, kutsutaan tai jopa pakotetaan tulemaan Jumalan orjiksi. Niitä, joiden synnit oli Kristuksen tähden anteeksiannetut, vaaditaan nyt tekemään tekoja: rukoilemaan, paastoamaan, tekemään pyhiinvaellusmatkoja ja uhraamaan eläinuhreja. Nyt kaikkien Kristusta rakastavien etuoikeus ja velvollisuus on kertoa vapautuksen ilosanomaa lain orjille ja julistaa jokaiselle, joka uskoo: "Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen (Gal. 5:1).
Islam ja kristinusko ovat kaksi eri tietä. Ensi silmäyksellä ne näyttävät samanlaisilta; ikään kuin ne johtaisivat samaan päämäärään. Mitä enemmän tutkimme niitä, sitä suuremmalta niiden välinen juopa näyttää. Ne kulkevat kahteen eri suuntaan. Toinen johtaa elämään, toinen kuolemaan. Vain Kristus on tie iankaikkiseen elämään Isän Jumalan luokse.
Artikkeli on lainaus William Millerin kirjasta “Islamin kohtaaminen”. Artikkeli on julkaistu painetun kirjan julkaisijan luvalla.
|
