|
MUSLIMIN USKO JA VELVOLLISUUDET
Islamissa, niin kuin kristinuskossakin, on monia erilaisia koulukuntia. On kuitenkin eräs tunnusomainen asia, joka yhdistää kaikkia muslimeja. Se on uskontunnustus: "Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammed on hänen profeettansa." Useimmat muslimeista ovat myös yksimielisiä tietyistä uskon peruskysymyksistä ja velvollisuuksista. Tässä luvussa tarkastellaan niitä sekä myös muita käytännön uskonnollisia velvollisuuksia. Niitä käsitellään siinä muodossa kuin ne muslimiteologien käsissä ovat myöhempinä aikoina kehittyneet. Järjestys on sama kuin uskontunnustuksissa.
Usko Jumalaan
Pakanalliset arabit palvoivat Muhammedin aikaan monia jumalia ja jumalattaria. Niiden kuvia säilytettiin Mekan Kaabassa. Tiedettiin, että on olemassa kaiken yläpuolella oleva Jumala, josta käytettiin nimeä Allah. Arabit eivät kuitenkaan erityisemmin kunnioittaneet Häntä vaan olivat enemmän mieltyneitä toisiin jumaliin. Muhammed julisti, että Allah on ainoa Jumala. Muut ovat epäjumalia, joita ei saa palvoa. Tästä muodostui islamin uskon perusta; Jumala on Yksi ja eikä ketään muuta saa korottaa Hänen rinnalleen. Joka niin tekee, syyllistyy suurimpaan rikkomukseen. Siksi juuri epäjumalanpalvelus Intiassa ja muissa maissa on muslimille kauhistus.
Muslimiteologit ovat sanoneet, että Jumalan ykseys eroaa kaikella tavalla siitä, mitä ihminen voi käsittää ja ymmärtää. Tästä syystä Jumalan olemusta määritellään parhaiten kielteisiä ilmaisuja käyttäen. Hän ei ole henki, Hänellä ei ole ruumista, ei ainetta tai ominaisuutta; Häntä ei voi jakaa eikä Häntä voida nähdä. Koraanissa on kuitenkin myös useita ilmaisuja, jotka kertovat myönteisillä tavoilla, millainen Jumala on. Hän on kaiken Luoja. Hän ylläpitää maailmankaikkeutta voimallaan eikä mitään tapahdu Hänen tahtomattaan. Hän loi ihmisen palvelijakseen ja vaatii jokaiselta kuuliaisuutta ja palvontaa. Viimeisenä päivänä Jumala herättää ja tuomitsee kaikki kuolleet. Armossaan Hän on lähettänyt profeettoja varoittamaan ihmisiä ja ohjaamaan heitä oikealle tielle. Hän on anteeksiantava kenelle tahtoo. Hän tekee mitä ikinä haluaa eikä kukaan ole oikeutettu kysymään Häneltä mitään. Viitatuimmat ominaisuudet ovat: elämä, tieto, tahto, voima, kuuleva, näkevä ja puhuva. Sekä Koraanin että perimätiedon välittämänä tiedetään "Jumalan 99 kauneinta nimeä", joista mainittakoon: Yksi, Totuus, Valo, Pysyvä, Ikuinen, Kostaja ja Tuomari. Koraanin jokainen suura, yhtä lukuun ottamatta, alkaa sanoilla: "Jumalan, armeliaan Armahtajan nimeen!" Teologit ovat selittäneet, että kun näitä ominaisuuksia käytetään Jumalaan viitaten, niillä on täysin eri merkitys kuin ihmisistä puhuttaessa.
Samoin kuin Jumalan nimi on hallitsevana Koraanin teksteissä, on se hallitsevana myös jokaisen muslimin puheessa. Kun muslimi lupautuu tekemään jotakin, hän ehdollistaa sen sanomalla: "Jos Jumala tahtoo". Kun hän aivastaa, hänen tulee sanoa: "Ylistys Jumalalle!" Nähdessään jotakin kaunista on tärkeää sanoa: "Kunnia Jumalalle!" Kaikissa olosuhteissa hänet on opetettu sanomaan: "Jumalalle kiitos!" Kun ratsastaja haluaa nopeuttaa väsyneen aasinsa kulkua, hän huudahtaa: "Oi, Allah!" Jos muslimin sydämessä olisi yhtä paljon Jumalan rakkautta kuin Hänen nimensä on heidän huulillaan, he totisesti olisivat kaikkein hurskaimpia ihmisiä. Muslimit kerskaavat siitä, että ovat monoteistejä ja uskovat vain yhteen Jumalaan. Mutta riittääkö se? Jaakob kirjoittaa kirjeessään: "Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet, pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat" (Jaak. 2:19).
Usko Jumalan enkeleihin
Muslimit uskovat Jumalan luoneen suuren joukon synnittömiä enkeleitä. Ne ovat sukupuolettomia eivätkä syö ja juo. Kuoltuaan ne herätetään viimeiselle tuomiolle. Pakanalliset arabit ajattelivat joidenkin enkelien olleen" Allahin tyttäriä". Juuri tätä erehdystä on vastustettu ankarasti Koraanin opetuksissa. Enkelit on luokiteltu useisiin eriarvoisiin tehtäviin. Neljä (tai kahdeksan) niistä kannattelee Jumalan valtaistuinta. Niiden tehtävänä on myös alati ylistää Jumalaa ja täyttää Hänen tahtonsa. Ne tarkkailevat uskovia ja esirukoilevat heidän puolestaan. Tuhannet enkelit auttoivat muslimeita Badrin taistelussa ja takasivat heille voiton. Enkelit vastaanottavat uskovien sielut kuoleman jälkeen ja aiheuttavat myös syntisten kuoleman. Yhdeksäntoista enkeliä vartioi helvetin portteja. Kaksi raivoisaa mustaa enkeliä vierailee vainajien ruumiiden luona heti hautaamisen jälkeen kysyen: "Kuka on sinun Herrasi? Mikä on sinun uskontosi? Kuka on sinun profeettasi?" Tämä kysymysten sarja aiheuttaa suurta kauhua kuolemaa lähestyvän sydämessä.
Muslimien perimätieto nimeää neljä arkkienkeliä: Gabriel, Mikael, Azrael-kuoleman enkeli sekä Israfil, joka puhal- taa pasuunaan herättääkseen kuolleet viimeisenä päivänä. Gabriel on Jumalan tärkein lähettiläs, ja Koraanissa häneen on viitattu nimillä "Pyhä Henki" ja "Sopusuhtainen ihminen". Koska Jumala on niin ylhäinen, ettei voi puhua suoraan ihmisen kanssa, Hänen sanomansa tuotiin Muhammedille Gabrielin kautta. Gabriel sai myös tehtäväkseen mennä Neitsyt Marian luo ilmoittamaan tulevan pojan syntymästä (Suura 19:17).
Koraani toteaa useaan otteeseen, että Jumalan luodessa Aatamin kaikkien enkeleiden käskettiin palvella häntä. Kaikki tekivät niin paitsi Iblis (diabolos, Saatana), joka kieltäytyi sanomalla: "Hänet tehtiin savesta, mutta minut tulesta. Olen parempi kuin hän, miksi palvelisin häntä?" Jumala kirosi Ibliksen tottelemattomuuden tähden ja heitti hänet ulos paratiisista. Hänestä tuli ihmisen päävihollinen, ja Hän on nyt kaikkien demonien ja pahojen henkien ylin johtaja.
Usko Jumalan profeettoihin
Muslimit uskovat Jumalan armossaan antaneen monia profeettoja kaikille kansoille ohjatakseen erehtyvää ihmistä oikealle tielle ja välittääkseen Sanansa heille. Jotkut muslimilahkot ovat laskeneet profeettoja olleen 124 000, toiset 144 000. Koraanissa on mainittu 28 profeettaa, joista valtaosa on raamatullisia henkilöitä. Suuriksi profeetoiksi kutsutaan Aadamia, Nooaa, Abrahamia, Moosesta, Jeesusta ja Muhammedia. Kunkin heistä Jumala lähetti maailmaan omaksi edustajakseen. Heidät lähetettiin kaikkia ihmisiä varten, ja heidän vaikutuksensa ajateltiin ulottuvan pitkälle tulevaisuuteen. Jokaiselle heistä annettiin ihmisen ohjaamiseksi kirja, joka sisälsi sekä yhteiskunnallisia että uskonnollisia lakeja. Yhden profeetan välittämät Jumalan lait olivat voi- massa niin kauan, kunnes ne seuraavan profeetan mukanaan tuoman kirjan myötä kumoutuivat. Jokainen suurista profeetoista ennusti jälkeensä tulevasta profeetasta. Viimeisin ja suurin kaikista profeetoista on Muhammed, "Profeettain sinetti" (Suura 33:40). Ennen ylösnousemuksen päivää ei tule enää toista profeettaa.
Profeetat eivät ole jumalallisia, vaan "erikoisihmisiä". Heitä kohtaan ei saa osoittaa palvontaa. Vaikka Koraani viittaa profeettojen synteihin (poikkeuksena Jeesus), muslimit yleensä ajattelevat Jumalan profeettojen olleen synnittömiä. Kuinka voisikaan syntinen opastaa toista syntistä? Uskotaan, että Jumala antoi kirjoja myös monille muille kuin suurille profeetoille. Nämä kirjat olivat Jumalan sanaa, mutta koska Koraani on nyt ottanut kaikkien edellisten kirjojen ja ilmoituksien aseman, niissä olevat lait eivät enää ole tarpeellisia eivätkä sitovia. Koraani yksin riittää.
Seitsemännessä suurassa kerrotaan, kuinka Aadam ja Eeva luotiin ja asetettiin paratiisiin. Koska he olivat tottelemattomia ja söivät kielletystä hedelmästä, heidät karkotettiin paratiisista. Perimätiedon mukaan "kielletty hedelmä" oli vehnä. Koska yleisesti ajatellaan profeettojen olleen synnittömiä, Aadamista sanotaan ettei hän tehnyt syntiä, vaan hän vain "hylkäsi korkeamman tien". Hän teki parannuksen ja Jumala armahti häntä. Aadamin jälkeen Jumala lähetti useita muita profeettoja opettaakseen ja varoittaakseen ihmistä, mutta heidän sanomaansa ei otettu vastaan. Koraani sisältää useita kertomuksia Abrahamista, Joosefista, Mooseksesta ja muista Vanhan Testamentin henkilöistä; myös Sakarjasta, Johannes Kastajasta ja Jeesuksesta. Jotkut kertomuksista myötäilevät jokseenkin samanlaisina Raamatun kertomuksia kun taas toiset eivät. Näyttää siltä, että Muhammed kuuli monia kertomuksia juutalaisilta ja joitakin kristityiltä. Näistä toiset olivat Raamatun ja toiset perimätiedon mukaisia. Tästä johtuen muslimeilla on hyvin puutteellinen ja monilta osin virheellinen kuva Raamatun profeetoista.
Jeesusta pidetään tärkeänä suurten profeettojen joukossa. Itse asiassa Hän on tärkein profeetta heti Muhammedin jälkeen. Muhammedhan otti Jeesuksen aseman. Koraani ilmoittaa Jeesuksen syntyneen Neitsyt Mariasta. Se myös kertoo Jeesuksen lapsuusajan ihmeteoista sekä siitä, että Hänestä myöhemmin tuli Jumalan sanansaattaja. Se kertoo Jeesuksen parantaneen sairaita, puhdistaneen pitaalisia, antaneen sokeille näön, herättäneen kuolleita ja tuoneen alas taivaasta ruokaa täynnä olevan pöydän. Mitään yksityiskohtaista kuvausta ei näistä tapahtumista kuitenkaan anneta (Suura 5:110,116). Jeesuksesta käytettyjä nimityksiä ovat mm. "Messias", "Jumalan Sana" ja "Henki Hänen luotansa". Nimitys, jolla muslimit usein Häntä kutsuvat, on "Jumalan Henki". Häntä ei kuitenkaan saa kutsua "Jumalan pojaksi", sillä käsite ymmärretään yleensä vain fyysisessä merkityksessä. Häntä ei myöskään saa palvoa Jumalana (Suura 4:169). Koraanissa ei ole koskaan mainittu Jeesuksen tehneen syntiä tai pyytäneen anteeksiantoa Jumalalta, niin kuin muiden profeettojen täytyi tehdä. Koraani sanoo Jeesuksesta: "Kunnioitettu tässä ja tulevassa elämässä, ja hän on oleva niitä, jotka pääsevät lähelle Jumalaa" (Suura 3:40). Ei ketään profeettaa, ei edes Muhammedia, ole ylistetty Koraanin sivuilla niin paljon kuin Jeesusta Kristusta.
On kuitenkin harhaanjohtavaa osoittaa kunnioitusta Jeesukselle, sillä Koraani toteaa painokkaasti, etteivät juutalaiset ristiinnaulinneet häntä. Heitä nuhdellaan ankarasti, kun he sanovat: "Totisesti olemme surmanneet Messiaan, Marian pojan, Jumalan lähettilään". Tähän Koraani jatkaa: "Mutta eivät he ole surmanneet, eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan heistä näytti siltä" (Suura 4:156). Tämä jae tulkitaan yleisimmin siten, että Jeesuksen vihollisten tullessa ristiinnaulitsemaan Häntä Jumala suuressaan armossaan teki ihmeen ja vapautti Hänet heidän käsistään. Jumala järjesti asian niin, että joku toinen, ehkä Juudas, näytti Jeesukselta ja joutui ristiinnaulittavaksi Jeesuksen sijaan. Jumala otti Jeesuksen taivaaseen, jossa Hän on tänään ja josta palaa takaisin maan päälle.
Koraani myös väittää Jeesuksen ilmoittaneen, että Ahmad-niminen Jumalan lähettiläs on tuleva maailmaan (Suura 61:6). Tämän ymmärretään olevan ennustus tulevasta Muhammedista, sillä molemmat nimet johdetaan samasta arabiankielisestä kantasanasta. Tästä johtuen muslimit väittävät, että uskomalla Muhammediin he itse asiassa ovat kuuliaisia Jeesuksen käskylle, kun taas kristityt eivät ole.
Muhammed on maailman kaikille muslimeille ylin persoona, vaikka Koraanissa on sanottu hänen olevan muiden tavoin tavallinen ihminen (Suura 18:110). Jotkut kirjoittajat ovat sanoneet, että ensimmäinen asia, jonka Jumala loi, oli "Muhammedin valo". Kaikki muu on luotu häntä varten. Muslimimystikko Hallaj kirjoitti: "Kaikki profeetoilla ollut valo on alkuisin hänen valostaan; hän on ollut ennen kaikkia, hänen nimensä on ensimmäisenä kohtalon kirjassa; hänet tunnettiin ennen kaikkea ja kaikkia, ja hän on viimeisenä kaiken jälkeen. Kaikki olemassa oleva tieto on kuin pisara hänen valtamerestään, kaikki viisaus kuin kourallinen vettä hänen virrastaan, kaikki maailman asiat vain tunti hänen elämästään."
Muhammedia pidetään täydellisenä ja synnittömänä ihmisenä, jonka jättämää esimerkkiä tulisi seurata kaikessa: syömisessä, hiusten ja parran hoidossa, avioliittokysymyksissä sekä oikeanlaisessa suhtautumistavassa vaimoon, ystäviin ja vihollisiin. Mallia tulisi myös ottaa rukouselämässä, hallintokysymyksissä ja sodassa. Muhammedin jättämä esimerkki, olkoon se sitten kuvattu totuudenmukaisesti tai ei, on syvästi vaikuttanut miljoonien muslimien elämään ja vaikuttaa yhä. Puron vesi ei kuitenkaan koskaan voi nousta korkeammalle kuin sen lähde. Vaikka jotkut muslimit ovatkin saavuttaneet Profeettaa pyhemmän ja hienomman luonteen, suurin osa hänen seuraajistaan on epäonnistunut yrittäessään saavuttaa edes saman hengellisen ja moraalisen tason kuin profeetalla oli.
Samalla tavalla kuin Jumalan nimi on jatkuvasti muslimien huulilla, on myös hänen sanansaattajansa nimi. Eräs kirjoittaja on todennut seuraavaa: "Voit kuulla Muhammedin nimen minareetissa, basaarilla tai moskeijassa. Voit kuulla sen myös merimiehen reivatessa laivansa purjeita, kantajan vaikeroidessa taakkansa alla tai kerjäläisen anoessa almua. Nimeä käytetään sotahuutona ja kehtolauluna. Se on tyynynä sairaalla ja viimeisenä sanana kuolevan huulilla. Se on kirjoitettu ovenpieliin ja sydämiin sekä halki ikuisuuden Jumalan valtaistuimeen. Se on paras mahdollinen nimi lapselle sekä paras nimi sovittaessa erimielisyyksiä". Tällainen on ollut Muhammedin asema seuraajiensa elämässä ympäri maailman aina nykyaikaan asti.
Usko kirjoihin
Islam on ilmoitususkonto. Jumala on puhunut ja antanut sanansa profeetoilleen, joista joillekin hän on antanut myös kirjansa. Profeetoille annettujen kirjojen lukumäärän sanotaan olevan 104. Koraanissa on viittauksia seuraaviin kirjoihin: Taurat (Mooseksen kirjat), Suhuf (profeettojen kirjat), Zabur (Daavidin psalmit), Injil (Jeesuksen evankeliumi) ja Quran (Muhammedin Koraani). Oletetaan, että myös AadamilIa, Nooalla, Abrahamilla ja muillakin profeetoilla oli kirjoja, joita ei enää ole. Kaikki edellä mainitut kirjat ovat Jumalan sanaa ja opetus pääpiirteissään samaa. Kun Jumala antoi uuden kirjan jollekin nk. suurista profeetoista, Hän samalla kumosi edelliset kirjat. Nykyään Koraani yksin on riittävä ja vain siinä annetut käskyt ovat sitovia.
Koraani ei ole Muhammedin sanaa vaan aitoa Jumalan sanaa. Sen alkukirja oli kirjoitettu jo iankaikkisuudessa taivaassa. Se tuotiin osa osalta Muhammedille enkeli Gabrielin välityksellä 22 vuoden aikana. Muhammedin puhuessa kuulijat kirjoittivat muistiin sanat, jotka lopulta koottiin kirjaksi. Kirja on hieman laajempi kuin Uusi Testamentti. Joitakin vuosia Muhammedin kuoleman jälkeen vallitsi epätietoisuus siitä, mitä tarjolla olevasta materiaalista tulisi sisällyttää Koraaniin. Lopulta Uthmanin kalifaatin aikana (vuosina 644- 656) yhdelle tekstikokoelmalle annettiin virallinen hyväksyntä ja muu materiaali tuhottiin.
Koska uskotaan, että Koraani tuotiin taivaasta alkuperäisessä muodossaan, on arabian kielellä tärkeä merkitys. Koraania ei voi kääntää toisten kirjojen tavoin, ja aivan näihin päiviin asti muslimit ovat olleet vastahakoisia julkaisemaan pyhän kirjan käännöksiä niille sadoille miljoonille, jotka eivät osaa arabiaa. Käännöstekstinä Koraania on vaikea lukea, sillä siitä puuttuu tietty jatkuvuus ja se on tulvillaan toistoa. Kun sujuva lukija lukee Koraania ääneen arabian kielellä, joko moskeijassa tai radiossa, se tekee suuren vaikutuksen kuulijoihin, vaikka nämä eivät merkitystä täysin ymmärtäisikään. Muslimit pitävät Koraania profeettansa ainutlaatuisena tunnusmerkkinä, sillä kukaan ei ole pystynyt tuottamaan samanveroista. Muslimi käsittelee kirjaansa suurella kunnioituksella ja pitää sitä kauniissa kansissa. Kirjan päälle ei saa koskaan asettaa mitään.
Jopa muille kielille käännettynä Koraanin ensimmäinen suura, nimeltään" Avauksen suura", on erittäin vaikuttava. Suomalaisen käännöksen mukaan se kuuluu näin:
"Jumalan, armeliaan Armahtajan nimeen! Ylistys Jumalalle, maailmojen Herralle, Armeliaalle, Armahtajalle, tuomiopäivän ruhtinaalle! Sinua me palvelemme, Sinua me avuksi huudamme. Johdata meidät oikealla tiellä, niiden tiellä, joille Sinä olet armollinen, joihin vihasi ei kohdistu ja jotka eivät kulje eksyksissä!"
Shiialaisten usko imaameihin
Muslimimaailma jakaantuu kahteen suureen pääryhmään: Ensimmäisiä ovat sunnalaiset, jotka väittävät jatkavansa Muhammedin jättämää aitoa ja oikeaa perinnettä. Toiset ovat shiialaiset, jotka ovat selvä vähemmistö. Shiialaisten tärkein opinkappale on usko imaameihin; opinkappale, jota sunnalaiset eivät hyväksy. Koska suurin osa Iranin sekä monet Irakin, Afganistanin, Pakistanin ja muidenkin maiden muslimeista on shiialaisia, on välttämätöntä selittää heidän uskonkäsitystään. Syy islamin jakaantumiseen johtuu erilaisesta käsityksestä siitä, kenen olisi tullut jatkaa Muhammedin seuraajana. Niin kuin tiedämme, Muhammed oli lähes koko Arabian yhteiskunnallinen ja uskonnollinen johtaja. Hänen kuoltuaan haluttiin ratkaista, kuka olisi seuraava johtaja. Enemmistö muslimeista ajatteli, että seuraajan tulisi olla yhteisön paras mies. Niinpä he valitsivat neljä kalifia, jotka hallitsivat kukin vuorollaan muslimien valtakuntaa Muhammedin kuoleman jälkeen.
Aivan alusta asti oli kuitenkin pieni, mutta aktiivinen ryhmä, joka väitti, etteivät Abu Bakrin ja Umarin kaltaiset tavalliset ihmiset olleet arvollisia olemaan Jumalan Profeetan seuraajia. He olivat sitä mieltä, että vain Profeetan perheen jäsenet olivat oikeutettuja jatkamaan tehtävässä. Ja koska Muhammedilla ei ollut poikaa, ajateltiin Alin olevan ainoa oikeutettu seuraaja. Ali oli Muhammedin tyttären, Fatiman, mies. Sen lisäksi kerrottiin shiialaiseen perimätietoon perustuvaa kertomusta, joka vahvisti Alin asemaa. Sen mukaan Muhammed olisi muodollisesti määrännyt Alin tähän tehtävään. Alin taas uskotaan määränneen poikansa Hasanin seuraajakseen. Tällä tavalla johtajuus olisi kulkenut suvun sisäisesti henkilöltä toiselle. Näitä miehiä kutsuttiin imaameiksi eli johtajiksi. Ne muslimit, jotka hylkäsivät kolme ensimmäistä kalifia, mutta hyväksyivät imaamit, tunnetaan nimellä shiialaiset (Alin partisaanit). He uskoivat Muhammedin jälkeläisten olleen yhtä Muhammedin kanssa hengellisesti alenevassa polvessa. Ajateltiin "Muhammedin valon" siirtyvän sukupolvelta toiselle, imaamilta imaamille. Heitä pidettiin synnittöminä, puolijumalina, joilla oli kyky tehdä ihmetekoja. He erosivat Muhammedista ainoastaan siinä, että eivät tuoneet uutta kirjaa korvaamaan Koraania vaan olivat mukana sen levittämisessä.
Imaamit ja heidän seuraajansa ajattelivat olevansa islamin oikeutettuja poliittisia ja hengellisiä johtajia. Kuitenkin ainoastaan Ali sai poliittisen vallan. Hänestä tuli neljäs kalifi. Jotkut shiialaiset uskovat kahteentoista imaamiin. Tämä lahko on virallisena uskontona Iranissa. Toiset sanovat oikean määrän olleen seitsemän. Kahdentoista imaamin kannalla olevat väittävät, että sunnalaiset tappoivat kaikki viimeistä lukuun ottamatta. Siksi imaameja pidetään marttyyreinä ja kunnioitetaan suuresti. Joidenkin imaamien haudoilla sekä Iranissa että Irakissa käy vuosittain satoja tuhansia pyhiinvaeltajia. He pitävät Meshedia tai Kerbelaa merkittävämpänä pyhiinvaelluspaikkana kuin Mekkaa konsanaan. Yleisesti uskotaan, ettei kahdestoista imaami, jota kutsutaan "Mahdiksi" tai "Ajan Herraksi" , koskaan kuollut vaan katosi lapsuudessaan vuonna 873. Hän tulee eräänä päivänä takaisin perustamaan vanhurskasta valtakuntaa. Jotkut sanovat Jeesuksen tulevan hänen kanssaan johtamaan armeijansa maailmanvalloitukseen shiialaisen uskon puolesta.
Usko ylösnousemukseen ja tuomioon
Eräs Muhammedin alkuajan julistuksen pääteemoista oli oppi kuolleiden ylösnousemuksesta. Yksin Jumala tietää päivän, jolloin maata vavisuttava katastrofi uhkaa maapalloa. Sitten enkeli Israfil puhaltaa pasuunaan ja kaikki maassa sekä taivaassa olevat kuolevat. Pasuuna soi toisen kerran ja kaikki kuolleet nousevat ylös. Samassa yhteydessä ihmiset ja dzinnit, enkeliolennot, kutsutaan tilinteolle. Jokaisen teot punnitaan jumalallisella vaa'alla ja niistä pidetyt kirjat palautetaan ihmiselle. Hyvien tekojen kirja annetaan oikeaan käteen ja pahojen tekojen kirja vasempaan. Myös pitkä ja kapea silta, Sirat, pitää ylittää. Todelliset uskovat ylittävät sen vaivatta, mutta syntiset putoavat helvettiin.
Kaikki uskovat, sekä miehet että naiset, jotka ovat nöyryydessä pelänneet Jumalaa ja tehneet hyviä tekoja sekä kärsineet Jumalan tähden, toivotetaan tervetulleiksi paratiisiin. Siellä he saavat asua ikuisesti. He lepäilevät virtaavien vesien varrella silkillä päällystetyillä makuusijoilla ja ylistävät Jumalaa. He saavat nauttia taivaallista ruokaa ja juomaa tummasilmäisten neitojen palvellessa. Mutta epäuskoiset ja epäjumalien palvelijat joutuvat helvetin iankaikkiseen tuleen ainoana ravintonaan keitetty vesi. Jotkut muslimit tulkitsevat nämä kuvaukset hengellisesti, mutta suurin osa käsittää ne kirjaimellisesti. Vain islamin puolesta kaatuneille suodaan pääsy suoraan paratiisiin. Kaikkien muiden uskovien täytyy odottaa ylösnousemuksen päivää. Ennen ylösnousemusta kuolleet nukkuvat syvää unta. Kukaan ei voi koskaan tietää ennen ylösnousemusta, pääseekö hän paratiisiin vai joutuuko helvettiin.
Muslimin uskonnolliset velvollisuudet
Koska Jumala on isäntä ja ihminen Hänen orjansa, on Jumala määrännyt ihmiselle tietyt tehtävät, jotka hänen täytyy suorittaa. Hänen täytyy tehdä ne, ei ainoastaan välttääkseen rangaistuksen vaan myös täyttääkseen Jumalan asettamat vaatimukset. Hänen tulee tehdä velvollisuutensa myös osoittaakseen Jumalalle kiitollisuutta Hänen hyvyydestään. Tekojen tekeminen nähdään erittäin ansiokkaana. Tuomiopäivänä kaikki teot punnitaan jumalallisella vaa'alla ja hyvät teot auttavat mitätöimään toisessa vaakakupissa olevia pahoja tekoja. Näitä pyhiä velvollisuuksia kutsutaan uskon peruspilareiksi ja yleensä niitä sanotaan olevan viisi: rukoukset, paasto, almujen anto, pyhiinvaellus Mekkaan ja pyhä sota. Niitä kaikkia kutsutaan yhteisellä arabiankielisellä nimityksellä "ibada", mikä tarkoittaa "jumalanpalvelus". Sana on johdettu sanasta "abd", joka tarkoittaa palvelijaa, orjaa. Nämä teot ovat niitä, mitkä palvelija tekee isännälleen. Seuraavaksi käsittelemme niitä.
Rukoukset (salat)
Kaikkialla maailmassa, missä muslimeja asuu, voidaan nähdä miehiä rukoilemassa. Jokainen aikuinen, olipa hän sitten mies tai nainen, on velvollinen suorittamaan rituaalisen rukouksen viisi kertaa päivässä (shiialaiset kolme kertaa). Tämän tulee tapahtua määrättyinä rukousaikoina: aamunkoitteessa, keskipäivällä, iltapäivällä, illalla auringonlaskun jälkeen ja myöhään illalla. Silloin rukouskutsu kaikuu minareeteista ja talojen katoilta. Näin tapahtuu tuhansissa kaupungeissa ja kylissä. Rukouskutsun kuultuaan ihmiset jättävät arkipäivän työnsä ja valmistautuvat rukoukseen. Toiset menevät moskeijaan, mutta suurin osa suorittaa rukouksensa siellä, missä on: pellolla, tiellä, toimistossa, kaupassa, talon katolla tai kotona.
Rukoilijan tulee ensin peseytyä. Sen jälkeen hän rukoilee ulkoa opitut lauseet arabian kielellä kääntäen kasvonsa kohti Mekkaa ja Kaabaa. Ensin hän sanoo: "Allahu akbar", Jumala on kaikkein suurin. Sitten hän lausuu Fatihatin eli Avauksen suuran ja muita Koraanin jakeita. Hän kumartuu, polvistuu ja koskee otsallaan maahan kahdesti. Tällöin yksi "rak'a" (kumarrus) täyttyy. Yhden päivän aikana viiden rukoushetken jälkeen on suoritettu 17 rak'aa. Jumalanpalvelus kelpaa Jumalalle silloin, kun se tehdään oikeassa järjestyksessä ja oikealla tavalla; ei ole merkitystä sillä, ymmärtääkö rukoilija arabiankieliset sanat vai ei. Tämänkaltainen jumalanpalvelus on epäilemättä joillekin muslimeille arvokasta hengellistä harjoitusta, mutta monille se on vain mekaaninen toimenpide ilman mitään moraalista tai hengellistä arvoa. Koraanissa kehotetaan uskovia osallistumaan perjantaina keskipäivällä yhteiseen rukoushetkeen moskeijassa. Naiset lukevat rukouksensa usein moskeijan erillisessä huoneessa tai kotona. Monissa islaminuskoisissa maissa vain harvat noudattavat rukousvelvollisuuttaan uskollisesti.
Virallisen rukouksen jälkeen rukoilija voi rukoilla myös omalla kielellään. Erilaisia rukouksia pidetään myös syntymään, avioitumiseen tai hautaamiseen liittyvissä juhlissa. Myös hädässä ja erikoistilanteissa hurskaat muslimit rukoilevat sydämestä nousevia rukouksia. Joillakin rukoilijoilla on todellista kaipausta Jumalan puoleen. Yleensä muslimit eivät kuitenkaan rukouksessa koe läheistä suhdetta Jumalaan. Rukous ei ole samankaltaista läheisyyttä, mitä kristitty kokee Kristuksen kautta Taivaalliseen Isäänsä.
Paasto (saum)
Muhammed määräsi vuoden yhdeksännen kuukauden paastokuukaudeksi. Sitä kutsutaan nimellä Ramadan. Koska muslimien kalenteri perustuu kuunkiertoon, kuukausi kestää 28 tai 29 päivää. Tämän vuoksi Ramadan tulee joka vuosi noin kymmenen päivää aikaisemmin kuin edeltävänä vuonna. Joskus se osuu talvikuukausien ajaksi, jolloin päivät ovat lyhyitä, joskus taas pitkien kesäpäivien ajaksi. Kesäpäivät ovat joissakin maissa myös erittäin kuumia. Paasto alkaa uuden kuun ilmestyessä ja päättyy seuraavaan uuteen kuuhun. Kaikilta aikuisilta, paitsi sairailta ja matkalla olevilta, on syöminen, juominen, tupakointi ja seksuaalinen kanssakäyminen kielletty aamun ensimmäisestä valonkajastuksesta illan viimeiseen valonpilkahdukseen asti. Valon lasketaan häviävän noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen. Tunnontarkat muslimit eivät suostu nielemään edes omaa sylkeään. Jos paasto katkeaa esimerkiksi hampaita harjatessa, vesitipan valahtaessa kurkusta alas, on se hyvitettävä uudella paastolla.
Rikkaille Ramadanin pitäminen ei ole vaikeaa, sillä he voivat lepäillä kotonaan pitkin päivää. Työssä käyvälle taas päivä ilman ruokaa ja juomaa on pitkä ja uuvuttava. Paasto- aikana ajatukset täyttää vain yksi asia, paaston loppuminen. Yöllä ollaan vapaita syömään, ja silloin yö muuttuu kuin päiväksi. Sanotaan, ettei minkään muun kuukauden aikana ole niin paljon juhlia kuin Ramadanin. Silloin esiintyy myös sairauksia jotka epäsäännöllinen elämä aiheuttaa ja riitoja, jotka johtuvat rasittuneesta mielialasta. Ramadan on myös uskonnollisen innostumisen aikaa. Silloin pidetään erikoistilaisuuksia moskeijoissa ja uskovat yrittävät kunnostautua uskonsa harjoittamisessa. Islamista kääntyneille kristityille se on vaikeaa aikaa. Silloin perhe ja naapurit painostavat heitä kaikkein voimakkaimmin ja yrittävät saada heidät luopumaan uskostaan. Heidän odotetaan kieltävän uskonsa joko suullisesti tai paaston aloittamisella. Nykyaikana ei ole helppoa noudattaa paastoon liittyviä sääntöjä ja siksi onkin monia muslimeja, jotka eivät edes yritä tehdä niin.
Almujen anto (zakat)
Koska Muhammed itse on ollut orpo ja köyhä, Koraanin korostus köyhien ja orpojen auttamisesta tuntuu luonnolliselta. Jokaisen muslimin velvollisuus on maksaa ns. almuvero. Veron maksamisen jälkeen ylijäänyt osa omaisuudesta on laillisesti omaa. Jotkut ovat sanoneet, että tämän lahjan tulisi olla kymmenesosa tuloista. Veron lisäksi rohkaistaan antamaan vapaaehtoisia lahjoja. Joskus käy niin, että rikkaat lahjoittavat varat koko moskeijan, koulun, sairaalan tai suihkukaivon rakennuttamiseen voidakseen täyttää velvollisuutensa. Suurin osa muslimeista antaa kuitenkin lahjansa kerjäläisille, jotka parveilevat katujen varsilla toimittaessaan tärkeää palvelusta ottamalla vastaan uskovien lahjoitukset. Kerjäläiset eivät osoita kiitosta antajalleen, sillä muuten he ottaisivat jotain pois siitä palkkiosta, jonka Jumala on antajalle varannut. Näyttää siltä, että antamisen ensisijainen tarkoitus ei olekaan osoittaa rakkautta tarvitsevaa kohtaan, vaan ansaita itse jotakin.
Pyhiinvaellus Mekkaan (hajj)
Muhammed valloitti syntymäkaupunkinsa Mekan, joka jo muinaisista ajoista asti oli ollut arabien pyhä kaupunki. Hän teki siitä islamin keskuksen. Tehdessään pyhiinvaellusmatkan Mekkaan hän suoritti kaikki vaaditut uskonnolliset menot. Niistä tuli hänen esimerkkinsä kautta ohje myös hänen seuraajilleen. Nyt kaikkien miesten ja naisten tulee taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaan tehdä ainakin kerran elämänsä aikana pyhiinvaellusmatka Mekkaan. Tästä johtuen sadat tuhannet pyhiinvaeltajat mm. Algeriasta, Afganistanista, Jaavalta, Syyriasta, Pakistanista ja Sudanista sekä myös Euroopasta, Amerikasta ja kaikkialta Afrikasta tekevät joka vuosi matkan Mekkaan. Matka tehdään tietyn pyhiinvaelluskuukauden aikana. Matkaajat tulevat lentokoneilla, laivoilla, junilla, busseilla ja kameleilla. He ovat valmiita kestämään kesän hirvittävän kuumuuden ja muut matkan rasitukset. He haluavat vastaanottaa arvonimen "Hajj" ja voittaa taivaallisen palkkion, jonka Jumala antaa jokaiselle pyhillä paikoilla käyneelle. Monelle pyhiinvaeltajalle matka onkin jäänyt viimeiseksi. Kotiin palaavat vastaanotetaan suurin seremonioin toisten tullessa siunauksen toivossa heitä vastaanottamaan. Valitettavasti pyhiinvaellusmatka Mekkaan ei yleensä saa aikaan mitään hengellistä tai moraalista hyötyä sille, joka matkan on suorittanut.
Pyhiinvaeltajat kokoontuvat yhteen islamilaisen kalenterin kahdennentoista kuukauden alussa. He suorittavat rituaaliset puhdistusmenot ja luopuvat tavanomaisesta vaatetuksestaan. Heidän annetaan verhoutua kaksiosaiseen vaatekappaleeseen. Vain naiset saavat peittää päänsä. Pyhiinvaelluksessa tärkeinä pidettäviä traditioita ovat: Kaaban rakennuksen kiertäminen seitsemän kertaa, Kaaban muurissa olevan mustan kiven suuteleminen, kahden kukkulan, Safan ja Marwan, välillä juokseminen, Zamzamin lähteestä juominen, pysähtyminen ennalta määrätyissä kohdissa sekä vierailu Arafatin vuorella. Vuori sijaitsee noin 20 kilometriä Mekasta itään. Muista tärkeistä rituaaleista mainittakoon Saatanan kivittäminen Minassa ja eläinuhrin uhraaminen kuukauden kymmenentenä päivänä. Tämä uhri uhrataan Aabrahamin uhriin liittyvänä muistojuhlana. Muslimit sanovat, että uhriksi annettava poika oli Ismael eikä Iisak. Tätä juhlaa vietetään kaikkialla maailmassa samanaikaisesti Mekassa vietettävän juhlan kanssa. Tämän jälkeen pyhiinvaeltajat menevät usein Medinaan ja vierailevat Muhammedin haudalla. Sen jälkeen he palaavat koteihinsa. Miljoonille muslimeille käynti Mekassa on koko elämän merkittävimpiä kokemuksia. Se on voimakas side, joka yhdistää eri kansoja, rotuja ja kieliryhmiä. Se yhdistää myös erilaisista olosuhteista ja islamin eri lahkoista tulevia ihmisiä. Kerjäläiset ja kuninkaat ovat kaikki pukeutuneet samalla tavalla ja kokevat yhteyttä uskossa AIlahiin ja hänen lähettilääseensä. Yhteyttä luo myös yhtäläinen antautuminen ja käyttäytyminen Jumalan huoneessa Mekassa. Jotkut pyhiinvaeltajat ovat kuitenkin alkaneet tuntea niin syvää inhoa pyhiinvaellukseen liittyviä rituaaleja kohtaan, että ovat luopuneet koko uskosta. Osa heistä on löytänyt myös tiensä kristinuskon piiriin.
Pyhä sota (jihad)
Voimme nähdä Koraanin lehdiltä (Suura 9:5) Muhammedin saamasta ilmestyksestä, jossa käskettiin aloittaa sota Arabian monijumalaisia vastaan. Heidät piti pakottaa alistumaan ja kääntymään islamiin. Näin Muhammed toimikin. Hänen seuraajansa etenivät miekan voimalla ja ulottivat valtansa halki koko Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Espanjan. Myös myöhemmin pakanallisia kansoja on pakotettu islamin ikeen alle. Jotkut muslimit ovat pitkään haaveilleet ajasta, jolloin kaikki maailman kansat olisi alistettu islamin alaisuuteen ja koko maailman kattava uskonnollis-poliittinen järjestelmä olisi valmis. He näkevät maailmassa olevan kaksi toisilleen vihamielistä leiriä: uskovat ja vääräuskoiset. Sotaa on käytävä niin kauan, kunnes Jumalan puoli voittaa. Kuitenkin monet nykyajan muslimit tulkitsevat "jihadin" (ponnistelu) merkitsevän vain hengellisellä rintamalla tapahtuvaa kilvoittelua Jumalan asian puolesta. He väittävät, että islamia ei saa levittää miekan avulla vaan ainoastaan rauhanomaisin keinoin, kuten esimerkiksi lähetystyön kautta. Tätä tehdäänkin jo monessa maassa, ja työ on tietyillä alueilla saavuttanut uusia ihmisiä islamin uskon piiriin.
Muita islamiin liittyviä tapoja
Edellä lueteltujen pakollisten velvollisuuksien lisäksi muslimeilla on monia muita tapoja, joita kaikkialla maailmassa yleensä noudatetaan. Yksi näistä on ympärileikkaus. Vaikka se ei olekaan Koraanin asettama tapa, se tehdään kaikille miespuolisille, joko lapsena tai aikuisena. Toinen yleinen käytäntö, johon menneinä vuosina on kiinnitetty paljon huomiota, koskee naisten hunnuttamista. Muhammed kielsi vaimojaan esiintymästä pää peittämättömänä ja tästä muodostui laki, joka on voimassa lähes kaikkialla muslimien keskuudessa. Nykyisin käytössä olevan hunnun muoto vaihtelee paikkakunta- ja maakohtaisesti. Jossakin hunnun tulee peittää nainen kokonaan kiireestä kantapäähän, kun taas toisessa paikassa riittää pään päällä käytettävä ohut harso. Naisten oikeuksia ajavat järjestöt ovat useissa maissa yrittäneet poistaa hunnun käytön. Nykyään melkein kaikissa suurkaupungeissa suurin osa naisista esiintyy ilman huntua. Toisaalta joissakin hyvin konservatiivisissa maissa hunnun käyttö on saatu kaikkia koskevaksi.
Eräät määräykset, joita hyvin yleisesti noudatetaan, koskevat kiellettyjä ruokia. Muslimien laki on lähes samanlainen kuin Mooseksen laki, joka kieltää sianlihan ja joidenkin muiden lihojen syönnin. Kamelin lihan syömistä ei ole kielletty niin kuin Vanhassa testamentissa, mutta alkoholin käyttö on.
Islam sallii moniavioisuuden. Muhammed jätti esimerkin ottamalla ainakin 12 vaimoa ja kaksi jalkavaimoa. Muita uskovia koskevana Koraani rajoittaa vaimojen lukumäärän neljään (Suura 4:3). He saavat naida useamman kuin yhden vain sillä ehdolla, että pystyvät kohtelemaan jokaista tasapuolisesti. Nykyisen ja islamin käytännön välillä tasapainoilevat muslimit ovat sitä mieltä, että Koraani todellisuudessa opettaa yksiavioisuutta. Tätä perustellaan sillä, ettei kukaan mies pysty huolehtimaan oikeudenmukaisesti kuin yhdestä vaimosta. Kasvaneet elinkustannukset ovat myös vaikeuttaneet suuren talouden pitämistä. Mitkä tahansa syyt ovatkin, moniavioisuus on nykyaikana harvinaisempaa kuin ennen. Joissakin islamilaisissa maissa moniavioisuus on tehty lainvastaiseksi. Se sallitaan ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa. Islamin lain mukaan vain miehellä on oikeus erota. Hän voi erota milloin tahansa ja mistä syystä tahansa. Hänellä ei myöskään tarvitse olla mitään syytä. Joissakin maissa naiset ovat ponnistelleet kovasti saadakseen itselleen paremmat oikeudet. Lakeja onkin laadittu naisten etujen suojelemiseksi. Myös tässä asiassa kristinuskolla on ollut muslimien asenteita muuttava vaikutus.
Lukija on varmasti huomannut, kuinka muslimin velvollisuudet kohdistuvat pääosin ulkoiseen suorittamiseen. On ai van mahdollista, että sydämeltään paha ja muuttumaton ihminen sanoo rukoukset uskollisesti joka päivä, paastoaa, käy Mekassa, on syömättä sianlihaa ja tekee kaikki, mitä laki vaatii. Jeesus sanoi, ei Muhammed: "Jos ihminen ei synny uudesti ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Vain puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan.
Artikkeli on lainaus William Millerin kirjasta “Islamin kohtaaminen”. Artikkeli on julkaistu painetun kirjan julkaisijan luvalla.
|
